Poliittisten virkanimitysten aika ei ole ohi nyt eikä tätä menoa vielä viidentoista vuodenkaan päästä, vaikka varsinkin valtapuolueet niin uskottelisivat. Vanha totuus on, että valtaa käytetään silloin kun sitä on. Kaverillekin luvataan olla lojaaleja sitten tulevaisuudessa, kun tulee heidän vuoronsa.
Poliittiset läänitykset ovat jälleen nousseet poliittiseen keskusteluun, kun Kelan pääjohtajan paikkaa täytetään. Keskusta on ominut tämän postin itselleen, koska tehtävässä on tätä ennenkin ollut, aina vuodesta 1954 lähtien, julkikeskustalainen henkilö.
Keskustan oman sisäinen kädenväännön tuloksena valinta kohdistuu sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälään.
Hyssälä ei ole ihan mahdoton ehdokas. Kokemusta alan asioista löytyy, vaikka häntä ei kai varsinaisena hallintovirkamiehenä ole koskaan pidetty. Toistaiseksi ei ole selvinnyt, mikä tekee Hyssälästä ylivertaisen. Keskustalaisuus ei saa olla etu, mutta ei rasitekaan. Jos poliitikko – on hän sitten minkä puolueen jäsen tahansa – on osoittanut olevansa pätevin hakija, niin hänethän on valittava tehtävään.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) teki itse Kelan pääjohtajan valinnasta poliittisen todetessaan Hyssälän olevan keskustan ehdokas, ikään kuin kyse olisi vain puoluepelistä. Taustalla lienee ennen muuta keskustan halu kierrättää ministereitään vielä ennen ensi kevään eduskuntavaaleja.
Kaikki kansalaiset tarvitsevat Kelaa. Sen toimivuudessa moni kokee olevan puutteita. Muutos ei isoissakaan organisaatioissa ole yhdestä ihmisestä kiinni, mutta johtajalla on mahdollisuus saada suunta kääntymään. Byrokraattinen laitos ei kuitenkaan hevin käytäntöjään muuta, vaikka aihettakin olisi.
Hukataanko Kelassa nyt suuri mahdollisuus, jos laitoksen johtoon valitaan vanhat kaavat omaksunut pitkän linjan poliitikko? Eikö Kelassakin olisi jo aika valita johtoon todellinen ammattiosaaja?
uutiskirje 
