Hetket jotka jäivät 11
Hollywood lähti mukaan toiseen maailmansotaan ennen Yhdysvaltoja. Eurooppalaistaustaiset ohjaajat tekivät natsi-Saksasta ja Japanista elokuvia, joita nykyään kutsuttaisiin propagandaksi.
Tarkoitus oli muokata amerikkalaisten mielipide suopeaksi sotaan osallistumiselle ja kiirehtiä itse sotaan lähtöä.
Hollywoodissa Hitleriä vastaan taistelivat muun muassa saksalainen Fritz Lang, ranskalainen Jean Renoir, ukrainalaistaustainen Edward Dmytryk sekä englantilainen Charles Chaplin.
Chaplin pisti pikkukulkurinsa tekemään Hitleristä naurettavan pellen elokuvassa Diktaattori (1940).
Elokuvan lopussa Tomanian diktaattori Hynkelin on määrä pitää puhe, jossa julistetaan sota alkaneeksi. Mutta kohtalon oikusta puhetta joutuukin pitämään hänen kaksoisolentonsa, pieni juutalainen parturi. Ja se on ihan toisenlainen puhe.
”Olen pahoillani, mutta en halua olla hallitsija. Se ei kuulu minulle. En halua hallita enkä valloittaa mitään. Haluaisin auttaa jokaista, jos mahdollista; juutalaista, mustaa, valkoista. Me kaikki haluamme auttaa toisiamme. Sellaisia ihmiset ovat. Haluamme elää toistemme onnesta, emme toistemme kurjuudesta.
”Tässä maailmassa on tilaa jokaiselle, ja hyvä maa on rikas ja pystyy elättämään jokaisen. Ahneus ja saalistuksenhalu ovat myrkyttäneet ihmisen sielun ja rakentaneet vihasta raja-aidat sekä marssittaneet meidät kurjuuteen ja verenvuodatukseen.”
”Sotilaat! Älkää taistelko orjuuden puolesta, taistelkaa vapauden puolesta. — Taistelkaamme maailman vapauttamiseksi – kansallisten rajojen kaatamiseksi, ahneuden, vihan ja suvaitsemattomuuden hävittämiseksi.”
uutiskirje 
