Talouspolitiikassa on aina vaihtoehtoja, vaikka muun muassa nykyinen ja kohta hiukkasen uudistettu porvarihallitus muuta väittääkin. Yhden totuuden kanssa voi joutua aika helposti karille, josta irtipääsy on jo vaikeampaa.
Pääministerin vaihdos antaa porvarihallitukselle hyvän mahdollisuuden muuttaa kurssia, mutta tämän hetken tiedot viittaavat siihen, että parsittu hallitus ei halua ulkopuolisten neuvoja kuunnella saati uskoa.
Viimeksi keskiviikkona palkansaajajärjestöt esittivät yksityiskohtaisen ja hyvin perustellun ehdotusnipun siitä, miten hallituksen tässä taloustilanteessa pitäisi päivittää omaa ohjelmaansa. Kohta pääministeriksi valittavalla keskustajohtaja Mari Kiviniemellä (kesk.) ei taida kuitenkaan olla riittävästi poliittista rohkeutta tarttua ojennettuun käteen. Palkansaajajärjestöjen ohella myös oppositiopuolueet ovat valmiit evästämään hallitusta.
Talouskasvun merkit ovat vielä heiveröisiä, vaikka pohjakosketus onkin jo jokin aika sitten ohitettu. Vientiteollisuus on alkanut elpyä, mutta siinä suurin tekijä lienee euron alhainen kurssi. Julkinen talous piiputtaa edelleen, verotulot pienentyvät ja samaan aikaan muun muassa työttömyysmenot kasvavat.
Hallitus voi väärillä päätöksillä jopa katkaista orastavan kasvun. Palkansaajajärjestöjen mukaan nyt ei pitäisi ryhtyä missään nimessä kiristämään finanssipolitiikkaa eikä leikkaamaan julkisia peruspalveluja.
Vaikka se voi tuntua jankuttamiselta, niin nyt on kerta kaikkiaan pystyttävä lisäämään työvoimapolitiikan määrärahoja. Sitä edellyttää yhä kasvava työttömyys.
Erityishuomio on kiinnitettävä nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyteen. Keinoja on, mutta rahaa puuttuu. Samalla on tietysti pidettävä huolta siitä, että työllistämistoimissa ja työvoimakoulutuksessa ei syrjitä ikääntyneitä.
lehti 