Uusiutuviin raaka-aineisiin perustuvan biotalouden mahdollisuudet ovat Suomessa mittavat. Bioenergiapohdintojen typistäminen pintakeskusteluksi risupaketeista vie sivuraiteelle. Usein myös korostetaan uusiutuvien energialähteiden vaatimattomuutta kokonaisenergiantarpeeseen verrattuna. Todellisuudessa useat pienet tuotantoyksiköt saavuttavat yhdessä saman volyymin kuin yksi suuri.
Tuulienergia, peltoenergia, maatilojen ja teollisuuden orgaanisista jätteistä saatava energia, puuenergia, aurinkoenergia sekä maaperästä saatava energia voidaan kytkeä yhteisiin verkkoihin ja saavuttaa siten suuruuden etuja. Hajautetun energiantuotannon varsinainen idea on useiden energianlähteiden yhdistely.
Vielä ei hallita useita energialähteitä käyttäviä uusiutuvan energian verkkoja. Ei hallita energian siirtämiseen ja muuntamiseen liittyviä teknisiä kysymyksiä. Ei ole kokemusta eri energialähteitä käyttävien tuontolaitosten samanaikaisesta hallinnasta; tämä on tärkeää, koska tavoitteena on tasainen energiavirta. Ei tiedetä sitäkään, kuinka paljon energiaa Suomessa on hajautetusti tuotettavissa ja kuinka paljon tuotantoyksiköitä tarvitaan, jotta voidaan puhua merkittävästä energiantuotannosta. Alustavankin tiedon perusteella on kuitenkin selvää, että hajautetun energiantuotannon maksimointi olisi vakava vaihtoehto ydinvoiman lisärakentamiselle.
Hajautetun energiatuotannon kehittäminen on kunnianhimoinen kansallinen hanke, jossa tarvitaan perustutkimusta, kokeiluhankkeita sekä liiketoimintamallien kehittelyä. Useimpiin hajautetun energiantuotannon osatekijöihin liittyvää tietoa on jo melkoisesti, mutta kokonaisuuden systeemisen hallinnan osaaminen on vielä alkutekijöissään.
Suomessa on runsaasti uusiutuvaa bioenergiapotentiaalia. Miksei lähdetä paikallistasolta rakentamaan uusiutuvia energialähteitä yhdisteleviä mikroverkkoja? Monissa osissa maata saataisiin tällä tavoin energiaa yli oman tarpeen ja ylijäämä voitaisiin siirtää eteenpäin. Mikroverkkoihin perustuva yrittäjyys synnyttäisi runsaasti työpaikkoja, erityisesti maaseudulla.
Erilliset mikroverkot voitaisiin yhdistää ja muodostaa niistä ”virtuaalivoimalaitos”, johon kytkeytyneiden satojen pienvoimaloiden toimintaa säätelemällä kyettäisiin syöttämään tasaista energiavirtaa jopa kantaverkkoon asti. Hajautetulla mallilla saavutettaisiin sama tulos kuin muutamilla suurilla tuotantolaitoksilla. Tällaisen tekniikan hallitseminen avaisi luultavasti hyvin laajoja vientimarkkinoita. Hajautetun bioenergiantuotannon maksimoimiseen liittyisi energiatehokkuuden laajan rintaman kehittäminen. Loptutuloksena voisi olla tärkeä havainto: lisäydinvoimaa ei tarvita.
Mikroverkkoihin perustuvat energiaratkaisut voisivat jatkossa olla myös osa Suomen kehitysyhteistyötä. Ehkä tällä tavoin autettaisiin heiveröisiä kolmannen maailman paikallistalouksia kehittymään paljon tehokkaammin kuin käyttämällä niitä Neste Oilin kaltaisten suuryritysten öljypalmupeltoina.
Erikoistuminen hajautettuihin energiajärjestelmiin olisi myös Suomen brändille edullisempaa kuin samaistumien ylikansallinen ydinvoimalateollisuuden koekentäksi. Suomen olisi viisaampi esiintyä toivon maantieteen eturintamassa kuin auringonlaskun ideoiden ylläpitäjänä.
Hallituksen uusiutuvan energian paketti pysähtyy suurehkoihin tuotantoyksiköihin. Sattumaa tämä ei tietenkään ole, vaan hyvin hoidetun lobbauksen tulosta. Tässä kohdin vihreät olisivat voineet pelastaa osan energiapoliittisesta uskottavuudestaan ujuttamalla ministeri Pekkarisen uuisutuvan energian pakettiin 50 miljoonan määrärahan edellä kuvattuja uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien älykkäiden mikroverkkojen tutkimus- ja kokeiluhankkeisiin. Tämän mahdollisuuden vihreät möhlivät.
Jää nähtäväksi, kuinka vahvoja energiateknologisia innovaatioita vihreidenkin tukeman suuruuden ideologian mukaisesta energiaratkaisustamme sikiää. Myös kotimaiset työllisyysvaikutukset on kiintoisa nähdä. Ylimalkaan on kutkuttavaa odottaa, kuinka monta uutta Nokiaa ylhäältä johdetulla suuruuden strategialla ja innovaatiohötöllä Suomeen syntyy.
lehti 