Viimeinen sana
Ensi kevään eduskuntavaaleissa koettaneen suurin protesti sitten vuoden 1958. Silloin kansa protestoi äänestämällä SKDL:ää, joka keräsi lähes neljänneksen äänistä ja paikoista. Seuraavat protestivaalit käytiin 1970 ja 1983, jolloin SMP sai kummallakin kerralla noin 9,5 prosentin kannatuksen.
2000-luvulla jyrää toisenlainen protesti toisenlaisista syistä. Yksi on talouden valtava kansainvälistyminen vajaan 20 vuoden aikana. Sen johdosta suomalaiset poliitikot eivät ole kuunnelleet äänestäjiensä toiveita alkaen Ahon-Viinasen hallituksesta. He ovat tilivelvollisia Kansainväliselle valuuttarahastolle, EU:lle, luottoluokituslaitoksille ja megaluokan institutionaalisille sijoittajille.
Samalla he ovat kuuroja työttömien, eläkeläisten, sairaiden, pätkätyöläisten ja muiden ihan oikeaa puutetta kärsivien tarpeille.
Jotain nitkahti lopullisesti keväällä, kun Emuun kuuluvat maat joutuivat lainaamaan rahaa Kreikalle.
Silkkipukuisten makromiesten ja paavo putkimiesten käsitys parhaasta mahdollisesta yhteiskuntakehityksestä poikkeaa toisistaan. Jotain nitkahti lopullisesti keväällä, kun Emuun kuuluvat maat lainasivat rahaa Kreikalle. Samaan aikaan sitä ei riitä kotimaassa enää oikein mihinkään. Vanhusten ja vammaisten apuvälineistä säästetään ja omaishoitajia kyykytetään.
Yhteys Kreikka-lainan ja uusiin korkeuksiin nousevan protestin välillä näkyy selvästi Ylen kannatusmittauksissa.
Miksi protesti ei kanavoidu vasemmalle? Väitän, että yksi selitys on muodikas, mutta yli hilseen menevä vasemmistokeskustelu, jonka ymmärtäminen vaatii yliopistotutkintoa. Kiinnostaako ketään, mitä ovat degrowth ja commons?
Kun kansan mielipiteitä ei kuunnella, kansa muuttuu aluksi välinpitämättömäksi. Sen jälkeen se antaa tukensa sille, joka sanoo uskottavimmin, että ”ei enää” ja ”jo riittää”. Protestiin ei tarvittu teoreettista viitekehystä, vaan selvää suomea suomalaisten arkea koskettavista asioista.
Vasemmistoliittokin puhuu. Se tekee eduskunnassa eniten perinteistä työväenpolitiikkaa ja selkeillä käsitteillä. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta, jonka voi itse kukin tarkistaa eduskunnan pöytäkirjoista.
Mutta niin on vain, jos siltä myös näyttää. Ja nyt ei näytä. Vasemmistoliittolaiset eivät pääse julkisuuteen vaatimalla parempia työehtoja, minimipalkkaa ja vierastyövoiman hyväksikäyttäjiä kuriin. Eivät myöskään puhumalla perusturvasta, vaikka näistä kaikista jatkuvasti puhuvat. Nämä eivät ole vasemmistoliittolaisten suusta uutisia, vaan vanhasia, koska sanoma pitäisi myös osata myydä sutkissa paketissa.
Ja kun julkisuuteen ei pääse arkisella työllä, mielikuva Vasemmistoliitosta voi olla jopa elitistinen, kun puolueessa kritisoidaan vihreässä hengessä talouskasvua ja kyseenalaistetaan työn merkitystä.
Vasemmistoliiton uudetkaan avaukset eivät mene nykyisessä tiedotusilmastossa läpi. Keskiviikkona yrittäjäpoliittisen ohjelman julkaisuun vaivautui kaksi toimittajaa, toinen meiltä KU:sta.
Tällaisistakin syistä Vasemmistoliiton kannatus saavutti kaikkien aikojen pohjalukeman viikko sitten julkistetussa Ylen gallupissa. 7,2 prosenttia.
Vakava työ ei myy. Poliittinen stand up -komiikka menestyy.
uutiskirje 
