Viimeinen sana
Sisäministeriön työryhmä esitti keskiviikkona, että kerjääminen pitäisi lailla kieltää. Työryhmä jätti työnsä selvästikin puolitiehen, kun se ei samalla esittänyt myös köyhyyden kieltämisestä. Työryhmä ei puutu syihin vaan seurauksiin.
Poliisilla olisi esityksen mukaan oikeus sakottaa kerjäläistä. Kerjäläisen ”tuloilla” sakko olisi noin 60 euroa.
Kauankohan kerjäläisen täytyy kerjätä, jotta pystyy sakkonsa maksamaan. Seuraavasta kerjäyskerrasta rääkäistäisiin tietysti uusi sakko, ja sitä seuraavasta taas…
Tuhannet ja taas tuhannet suomalaisetkin ovat historian saatossa joutuneet kerjuureissulle.
Jotta oikeus tapahtuisi, niin kadulla kyykkivää kerjäläistä muistettaisiin kerta toisensa jälkeen uusilla sakkolapuilla. Luulisi poliisilla olevan tähdellisempääkin tekemistä, kuin kirjoittaa sakkoja, joita kukaan ei edes maksa ellei niitä sitten siirretä valtion maksettavaksi.
Jos tarkoitus taas on kahlita näin mahdollista järjestäytynyttä kerjäämistä, niin eihän mummoja sakottamalla organisaattoreita saada kiipeliin.
Monet eri alojen asiantuntijat ovat ehtineet tyrmätä työryhmän lakiesitykset. Kiireellä tehty raportti onkin vahvasti tarkoitushakuinen ja asenteiltaan syrjivä ellei peräti rasistinen. Esityksestä ei myöskään tarkkaan selviä, mikä loppujen lopuksi on sallittua ja mikä kiellettyä.
Musiikkiopistot ja muut alan laitokset varmaan iloitsevat esityksestä, sillä sehän tietää niille lisätöitä. Suomalaisen sheriffin sävelkorva ja musiikin tajuaminen joutuukin katuhälinässä kovalle koetukselle.
Kuinka monta tahtia pitää osata soittaa oikein esimerkiksi Metsäkukkia-valssia, jotta soitantaa voi pitää todellisena eikä ”näennäisenä” musiikkiesityksenä. Ovatko hanuristin taidot riittävät, jos hän osaa viheltää vaikkapa ”metsään on tullut jo syyys, eiku..” ? Entäs jo musikantti panee menemään jotakin Lontoon kellareissa syntynyttä rupista punk-biisiä?
Jos virkaintoisella poliisilla ei yksinkertaisesti ole minkään sorttista sävelkorvaa, niin tekeekö hän virkavirheen, jos räpsäyttää sakot vaikkapa Für Elisen soittajalle?
Itse asiassa tähän ei edes tarvita uutta lakia, sillä poliisi voi jo nykyistenkin säädösten perustella määritellä, onko kukkien kauppaaminen tai katusoitto kerjäämistä.
Kerjäämisen kielto ei koskisi kaikkia. Työryhmän jäsenten mukaan ne, jotka käsi vavisten pyytävät parikymmentä senttiä puuttuvaan ”matkalippuun” tai ”puurolautaseen” voivat huokaista helpotuksesta. Heidät on rajattu lain ulkopuolelle.
Vaikka työryhmä ei ihan suoraan sitä sanokaan, niin kaikki tietävät keitä lakien tiukennuksilla tarkoitetaan; eikä kerjäämisen kielto edes poista itse ongelmaa.
Aika ihmeellistä olisi, jos kieltolait menisivät läpi perustuslakivaliokunnasta. Käytännössä kiellon kohteena olisivat romanit, vaikka kerjääminen kiellettäisiinkin kaikilta.
Järjestäytynyt rikollisuus saa häärää miltei vapaasti niin rakennus- kuin monilla muillakin markkinoilla. Poliisilla ei ole riittävästi voimavaroja tutkia eikä oikeudella hutkia.
Harmaan talouden rikollisuudessa mittaluokka on tyystin toinen kuin organisoidussa kerjäläistoiminnassa pahimmillaankin. Kesäkuussa kerjäläisiä arvioitiin olleen Suomessa kolmisensataa.
Harmaan talouden vuoksi Suomessa menetetään vuosittain miljardeja veroeuroja.
Kävisipä hallitus samalla innolla harmaan talouden kimppuun, kuin se nyt puuhastelee kerjäläisongelman kanssa.
Kerjäläisiä on Suomessakin ollut aina. Köyhien ongelmat eivät kuitenkaan välttämättä näy huutomerkkeinä arkielämässä. Viime vuosien aikana aina vain pidentyneet leipäjonot osoittavat, ettei köyhyyden poistamisessa ole onnistuttu.
Jos köyhyyden kasvu jatkuu nykytahtia, niin kaduilla voi kohta olla muitakin kuin yhteen etniseen ryhmään kuuluvia. Laaditaanko silloin poikkeuslaki?
Tuhannet ja taas tuhannet suomalaisetkin ovat historian saatossa joutuneet kerjuureissulle. Vuoden 1918 jälkeen punaorpoja ja -leskiä kiersi suurina kerjäläislaumoina niin maaseudulla kuin kaupungeissakin – puhumattakaan suurista nälkävuosista 1800-luvun loppupuoliskolla.
uutiskirje 
