Hetket jotka jäivät 27
”Minä uskon Amerikkaan.”
Näillä sanoilla alkaa ehkä sittenkin kaikkien aikojen paras elokuva Kummisetä (Godfather, 1972), jota studio ei olisi millään halunnut antaa tuntemattoman Francis Ford Coppolan ohjattavaksi.
Kaikkien aikojen elokuva Kummisetä on nimenomaan siten, että ajatellaan ykkös- ja kakkososa yhdeksi kokonaisuudeksi.
Alun pitkässä hääjaksossa esitellään elokuvan keskeiset henkilöt ja tehdään selväksi Corleonen perheen bisnesten laatu.
Näin sen tekee Michael Corleone (Al Pacino) tyttöystävälleen Kay Adamsille (Diane Keaton), joka yllättyy, kun laulajakuuluisuus Johnny Fontane saapuu perheen juhliin. Kay kärttää Michaelia kertomaan, miten tämän isä auttoi Johnnya urallaan.
Michael: Uransa alkuaikoina Johnnylla oli sopimus erään big bandin johtajan kanssa. Kun menestystä alkoi tulla, hän halusi eroon sopimuksesta, mutta bändin johtaja ei päästänyt häntä.
Isäni on Johnnyn kummisetä. Hän tarjosi bändin johtajalle 10 000 dollaria, jotta Johnny pääsisi irti. Tämä kieltäytyi.
Seuraavana päivänä isäni meni uudestaan tapaamaan häntä yhdessä Luca Brasin kanssa. Tunnin kuluessa hän allekirjoitti sopimuksen, jolla Johnny vapautui tuhannella dollarilla.
Kay: Miten hän sen teki?
Michael: Isäni teki tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.
Kay: Mikä se oli?
Michael: Luca Brasi piti asetta hänen ohimollaan ja isäni vakuutti, että sopimuspaperille tulee joko hänen allekirjoituksensa tai aivonsa.
Kay: …
Michael: Tarina on tosi. Puhun perheestäni, en itsestäni.
Mainittakoon, että laulajatähti Frank Sinatra pyrki vuonna 1943 irti sopimuksestaan Tommy Dorseyn orkesterissa. Sinatra olisi maksanut 60 000 dollaria, mutta Dorsey ei halunnut luopua tähdestään. Sen jälkeen kolme herrasmiestä kävi puhumassa orkesterinjohtajalle ”järkeä” ja Sinatra vapautui yhdellä dollarilla.
uutiskirje 