Viimeinen sana
Iltana muutamana tv-uutisia katsoessa se selvisi. Suurimman oppositiopuolueen seuraaminen tuntuu niin kiusalliselta, koska sillä ei ole oikeaa johtajaa.
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on asiaosaamiseltaan hätkähdyttävän heikko. Siksi hän vain näyttelee puoluejohtajaa. Lauseet ovat ulkoa opeteltuja, mutteivät omaksuttuja. Urpilaisen teatraalisuus on niin amatöörimäistä ja läpinäkyvää, että pahaa tekee.
Kaikki tietävät, että käytännössä SDP:tä on palannut johtamaan Eero Heinäluoma. Naftaliinista on kaivettu myös Heinäluomaa puheenjohtajana edeltänyt entinen pääministeri Paavo Lipponen. Reservissä riittää tuoretta voimaa Pertti Paasiosta lähtien.
Jutta Urpilainen on demareille yhtä kiinnostava kuin Johanna Ojala-Niemelä, josta en ole ikinä kuullutkaan.
SDP:n verkkosivuilla näkyvät suosituimmat aiheet. Heinäluoman nimi sielläkin nousee omiin korkeuksiinsa. Jutta Urpilainen on demareille yhtä kiinnostava kuin Johanna Ojala-Niemelä, josta en ole ikinä kuullutkaan, ja vähemmän kiinnostava kuin Päivi Lipponen.
Syksyn mielipidemittausten perusteella SDP on sekavasta tilastaan huolimatta kulkemassa kohti sitä kuuluisaa torjuntavoittoa. Se häviää eduskuntavaaleissa vähemmän kuin tärkein kilpailijansa keskusta. Tämä riittää puolueen päätavoitteeseen, joka on sijoittuminen kahden parhaan joukkoon. Sillä pääsee kokoomuksen kanssa hallitukseen ja saa valtiovarainministerin salkun.
Kyllä Eero Heinäluoman sitten kelpaa toisella kierroksellaan tutussa ministeriössä korjata kaikki demarien viime vuosina havaitsemat virheet tässä maassa.
SDP:n tämän syksyn varjobudjetti kannattaakin laittaa visusti talteen. Ensi syksynä on mukava verrata, miten sen painotukset näkyvät oikeassa budjetissa.
Viikon poliittisen keskustelun avainsana on populismi.
Kokoomus – entinen jyrkkä oikeistopuolue, entinen ”työväenpuolue”, viimeksi vihreä puolue, ja nyt kaikilla rattailla maahanmuuttopolitiikassa ja homokysymyksessä ratsastava puolue – julistautui viikko sitten populismin vastaiseksi voimaksi.
Tästä kokoomusta piikitteli SDP:n – entisen työväenpuolueen, entisen keskustavasemmistolaisen puolueen ja nykyisen rakkauden- sekä ilmeisesti taas myös työväenpuolueen – puoluesihteeri Mikael Jungner.
Perussuomalaisten pelko on tyhmyyden alku.
En ole kääntänyt kesäaikaa vastustavaa takkiani. Olen kuitenkin arvioinut asiaa uudelleen.
Ensi viikolla alkaa marraskuu ja kolme kuukautta kestävä helvetillinen pimeys. Jos kesäaikaan on kerran pakko siirtyä, niin eikö siinä voitaisi sitten olla pysyvästi? Kellojen kääntäminen tässä kohtaa vuodenkiertoa vie iltapäivästä yhden valoisan tunnin pois.
Antakaa euroherrat pikkuisen armoa, vaikka se rokottaisikin kirkasvalotehtailijoiden voittomarginaalia.
uutiskirje 
