Epäilevä Tuomas ei purematta niele uutista Guggenheim-museon tulosta Suomen pääkaupunkiin, vaikka jo sen nimi saa maallikonkin valpastumaan. Kaupunginjohtaja Jussi Pajuselle (kok.) museo on – ja jo pelkkä uutisointi – sulkien napsimista taidehattuun. Hänen riemullaan ei liene rajoja, kun vielä muistetaan, että Helsinki viime vuonna valittiin maailman designpääkaupungiksi 2012. Brändityöryhmäkin on tainnut jo ottaa sampanjat jäähtymään.
Bilbaolle Guggenheim-museo oli onnenpotku, sillä se pelasti yhteiskunnallisessa murroksessa eläneen teollisuuskaupungin uuteen kukoistukseen. Bilbaoon mennään ehkä museon takia, mutta ei Berliiniin. Siellä on paljon muutakin. Venetsia saa kiittää omasta museostaan Peggy Guggenheimin lahjoitusta ja New Yorkissa sijaitsee kaikkien Guggenheim-pyhättöjen alkukoti. Sitä käydään katsomassa, ei niinkään taiteen kuin rakennuksen arkkitehtuurin takia. Abu Dhabiin vuonna 2013 avattava museo on kaksitoista kertaa newyorkilaisversiota suurempi ja edustaa enemmänkin öljyrahaa kuin taidelaitosta.
Mikä olisi sitten Helsingin Guggenheim-museo arvo? Hyvä sijainti. Tässä tapauksessa on hyvä, ettei Suomikaan voi mitään maantieteelleen ja sijaitsee oivallisesti idän ja lännen välissä. Kävijöitä riittäisi molemmista suunnista kuten myös taidetarjontaa.
Rahoitus onkin jo toinen juttu. Pelkkään hankkeen selvitystyöhön tarvitaan yli kaksi miljoonaa euroa, josta Helsingin osuus on noin puolet ja lopuista vastaavat Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että hankkeen tärkeyteen vetoamalla sivuutetaan tulevaisuudessa muiden kulttuurialojen rahoitustarpeet ja tuet. Apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen (sd.) uskoo, että museorakentaminen voidaan rahoittaa, kun Helsingin taidemuseo luopuu Tennispalatsin, Meilahden ja Kluuvin gallerian tiloista (Demari 19.1.). On siis syytä itkuun jo nyt.
Kun Helsinkiin suunniteltiin Musiikkitaloa, vastakkain asetettiin makasiinialueen puolustajat ja vastustajat. Vastaavaa kisaa ei kukaan halua enää mahdollisen uuden museon sijoituspaikasta. Aikoinaan moni makasiinipuolustaja ei suinkaan vastustanut uutta Musiikkitaloa, vaan tapaa, jolla jääräpäisesti, kansalaismielipide sivuuttaen jyrättiin mielenkiintoinen kulttuurishistoriallinen alue Helsingin keskustasta.
Sanotaan, että Suomeen mahtuu yksi totuus kerrallaan. Toivottavasti se ei seuraavien kymmenen vuoden aikana ole nimeltään Guggenheim.
uutiskirje 