Työmarkkinoilla tilanne alkaa kuumentua. Monet palkkaneuvottelut ovat muuttumassa työehtosopimusneuvotteluiksi. Kun palkankorotuksesta ei synny yksimielisyyttä, niin sopimukset päättyvät ja niitä aletaan parsia kasaan uudelta pohjalta, ja neuvottelupöytiin nousevat myös tekstikysymykset.
Työantajapuoli on linjansa valinnut, vaikka neuvottelut käydään liittokohtaisesti niin palkkoja saisi työnantajien mukaan korottaa yleisesti korkeintaan yhden prosentin verran ja päälle voitaisiin kääräistä niukka 0,5 prosentin paikallinen sopimusvara.
Elinkeinoelämän keskusliitossa EK:ssä muotoiltu ”palkka-ankkuri” -linja ei kuitenkaan sovi nykyiseen taloustilanteeseen. Jo inflaatiovauhti on sitä kovempi, arvioiden mukaan noin 2,2–2,7 prosenttia tänä vuonna.
Useilla aloilla menee nyt varsin hyvin. Tuoreimpien arvioiden mukaan esimerkiksi pelkästään pörssiyhtiöistä jaettaisiin kevään aikana ennätyksellisen suuret, noin 11 miljardin euron osingot. Lisäksi tulevat listaamattomien yritysten osingot.
Alle inflaatioprosentin jäävä palkankorotus merkitsee palkanalennusta. Kun rahan ostovoiman aleneminen ei kuittaudu palkankorotuksella, niin palkansaajien ostovoima jää pakkasen puolelle.
Ammattiliitoissa on varsin yhteneväinen käsitys siitä, että toista peräkkäistä palkanalennusvuotta ei voida hyväksyä. Ostovoimaa syövät myös veroratkaisut. Ammattiliittojen tavoitteena on päinvastoin parantaa palkansaajien ostovoimaa, joka hyödyttää myös kotimarkkinateollisuutta.
Esiin on nostettu vaatimus vähintään kolmen prosentin palkankorotuksista.
Jos työnantajapuoli jämähtää poteroihinsa, niin se tietää levottomia aikoja työmarkkinoilla. Lakkoasetta hiotaan jo. Hyvin todennäköisesti kevään aikana koetaankin useampia työtaisteluja, ellei sitten työnantajapuoli järkiinny.
lehti 