Viimeinen sana
Toisin kuin tällä viikolla on julkisuudessa väitetty, Gantin farkuista ei tarvitse maksaa maksaa 369 euroa. Niitä saa 120 eurolla ihan kaupasta. Postimyynnistä voi tilata juuri näitä julkisuudessa mainittuja vaaleanpunaisia hintaan 69 euroa 95 senttiä.
Halvin tarjous, joka löytyi pikahaulla netistä, oli 15 euroa. Se kuitenkin on jo niin halpa, että herää epäilys, että kyseessä on piraattikopio.
Gantin farkuissa mitattuna kumpikaan ei menetä mitään
Gantin farkuista tuli puhe eduskunnassa tiistaina, kun käytiin välikysymyskeskustelua. Gant on ruotsalainen, vuonna 1949 Yhdysvaltain itärannikolla perustettu lifestyle-merkki, jonka vaatteet ”edustavat amerikkalaista helppoutta ja eurooppalaista tyylikkyyttä ja upeaa laatua.”
Eduskunnassa aiheena oli tuloerojen kasvu ja verotuksen rakenteen vaikutus siihen. Keskustelun tiimellyksessä kokoomuksen kansanedustaja Sampsa Kataja yltyi todistamaan, että arvonlisävero on progressiivinen vero, koska Björn ”Nalle” Wahlroos maksaa enemmän arvonlisäveroa vaaleanpunaisista Gantin farkuistaan kuin joku kassahenkilö Prismasta ostamistaan farkuista. Kataja puhui 300 euron hinnasta, jonka päälle tulisi 69 euron vero.
Ei ole syytä epäillä Katajaa valehtelusta tai asiantuntemattomuudesta. Varmaan jostain löytyy Katajan mainitseman hintaluokan Gantteja.
Katajan arvonlisäveropuheet liittyvät kiinteästi kokoomuksen verolinjaan jolla valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) oli aloittanut viikkoa aiemmin Turun Sanomien kolumnissaan ja jatkanut vielä eduskunnassa selvittämällä jotakuinkin, että köyhät ostavat lääkkeitä, joissa on alhainen arvonlisävero, ja rikkaat moottoriveneitä, joista joutuu maksamaan paljon arvonlisäveroa.
Verokeskustelussa arvonlisävero on vain yksi osa ja ihmetyttääkin, miksi kokoomus vaivautuu panemaan näin paljon paukkuja todisteluun siitä, että juuri arvonlisävero on progressiivinen ja siten tuloeroja tasaava, kun se ei sitä ole, mutta tuloerot kuulemma kapenevat kuitenkin.
Näin kertoi Katainen tällä viikolla vastatessaan opposition välikysymykseen. Katainen kertoi, että – toisin kuin oppositio väittää – tuloerot ovat Suomessa kaventuneet vuodesta 2007 lähtien.
Katainen oli tietysti oikeassa: Tuloerot laskivat.
Sitä Katainen ei sentään maininnut, että pienituloisuuskin väheni. Todella: 0,1 prosenttiyksikköä. Tilastokeskus nimittäin kertoi 26. tammikuuta, että pienituloisuusaste oli tulonjakotilaston mukaan 13,1 prosenttia väestöstä vuonna 2009. Edellisenä vuonna pienituloisuusaste oli 13,2.
Tilastokeskus ei pitänyt muutosta merkittävänä, mutta olisihan pitkäaikaisen kasvutrendin poikkeamaa voinut silti käyttää poliittisesti hyväksi. Pienituloisten määrä oli nimittäin huipussaan vuonna 2007: 13,5 prosenttia.
Mutta asiaan.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 alkanut tuloerojen supistuminen jatkui myös vuonna 2009. Häviäjiä olivat tosiaankin rikkaat, kuten Katainen kertoikin. Rikkaimman kymmenyksen keskiarvotulot alenivat 3 prosenttia, mutta rikkaimman prosentin tulot jopa 15 prosenttia.
Sen sijaan muissa tulokymmenyksissä tulot kasvoivat vuonna 2009 pari prosenttia, köyhimmässä kymmenyksessä tosin vain puoli prosenttia.
Nyt voikin miettiä, mitä tekemistä on keskenään sillä, että tonnin kuukausitulot nousevat viidellä eurolla ja sillä, että kymmenen miljoonan vuositulot laskevat 1,5 miljoonaa euroa.
Gantin farkuissa mitattuna kumpikaan ei menetä mitään.
Kuten Jami Järvinen kirjoittaa Kansan Uutisten Kaasuputki-blogissaan:
”Mikäli Nallen pääomatulot kertyivät osingoista, hän sai koko vuoden ajan arkena ja pyhänä 200 euroa tunnissa puhtaana käteen. Myös nukkuessaan.”
Näin siis vuonna 2009, jolloin rikkaimman prosentin, johon Nalle epäilemättä kuuluu, tulot laskivat keskimäärin 15 prosenttia.
Jos käytetään Kansan Uutisten eikä Sampsa Katajan hintatietoja, Wahlroos olisi siis teoriassa voinut ostaa uudet Gantit joka tunti ja rahaa olisi jäänyt pääomatuloistakin (5,8 miljoonaa euroa) vielä muuhun elämiseen. Lisäksi hänellä oli muita tuloja.
Katajan hinnoilla Nalle olisi saanut uudet farkut vain joka toinen tunti.
lehti 