Kapitalismin perustekijät 6
Mitä porvarillisemmaksi yhteiskunta muuttuu, sitä proletaarisemmaksi se muuttuu. Nälkä on paras kapitalismin hallintomies.
Porvariston voittaessa Englannissa vuoden 1834 vaalit, sen ensimmäisiä tekoja oli vuodelta 1795 olleiden Speenhamlandin työvoiman suojelulakien kumoaminen.
Englannin vuoden 1834 köyhäinhoitolait käynnistivät helvetillisen myllyn, jolla kapitalismi starttasi käyntiin.
Rahvaalta riistettiin sen entinen asema ja ihmiset pakotettiin ansaitsemaan elantonsa työtään myymällä. Samalla heidän työltään kiellettiin markkina-arvo.
Maalaisrahvaan ympäriltä vietiin maat aitaamalla ne suurmaanomistajien lampaiden laitumiksi villan maailmanmarkkinahinnan jatkaessa huimaa kasvuaan.
Nähtiin sekin ihme, että tuotannon ihmeenomaisesta kasvusta huolimatta rahvas oli nääntymäisillään nälkään.
Karl Polanyin mukaan ihminen joutui alistumaan maalliseen kadotukseen: hänen kohtalonaan oli joko pysäyttää ihmiskunnan sikiäminen tai tuomita itsensä tietoiseen tuhoon sodan, kulkutautien, nälän ja paheiden seurauksena.
Kapitalismin esittäessä lupauksen vaurauden rajattomasta kasvusta, köyhyys sinnitteli yhä sitkeämmin kapitalismin luomassa yhteiskunnassa. Köyhyys kulki käsi kädessä yltäkylläisyyden kanssa.
Englantilaiset säätyläiset pitivät sellaisia ihmisiä köyhinä, joilla ei ollut riittävän suuria tuloja, jotta he olisivat voineet elää joutilasta elämää.
Köyhällä tarkoitettiin kaikkia puutteenalaisia ja toisaalta kaikkia ihmisiä, jos ja kun he kärsivät puutetta.
Kaupan vilkastumisesta huolimatta köyhien tilanne entisestään paheni. Maatalouden palkat olivat liian korkeita viljelijälle, mutta eivät tarpeeksi korkeita, jotta maatyöläinen olisi tullut palkallaan toimeen.
Maatalous ei kyennyt kilpailemaan kaupunkien palkkojen kanssa. Vuonna 1795 säädetty Speenhamlandin laki oli turvannut tietynlaisen palkka-avustuksen, joka näennäisesti hyödytti työntekijöitä mutta oli toisaalta julkisista varoista maksettu tuki työnantajalle.
Palkat laskivat alle toimeentulorajan. Köyhtyneillä seuduilla maanviljelijät eivät halunneet palkata työläisiä, jotka edelleen omistivat palan maata, koska jos oli omaisuutta, ei ollut oikeutettu pitäjänavustukseen, ja normaalipalkka oli niin pieni, ettei se riittänyt naimissa olevalle miehelle ilman jonkinlaista avustusta.
Tästä seurasi, että joillakin alueilla vain köyhäinhoidon varassa elävillä ihmisillä oli mahdollisuus saada töitä ja niillä, jotka yrittivät ansaita elantonsa omalla työllään ilman köyhäinapua, oli vaikeuksia saada työpaikkaa.
Lähde: Karl Polanyi: Suuri murros – Aikakautemme poliittiset ja taloudelliset juuret. Suom. Natasha Vilokkinen. Vastapaino 2009.
uutiskirje 
