W. A Mozartin Taikahuilu-oopperan syntyvaiheet ovat hieman epäselvät. Se kuitenkin tiedetään, että tuon myyttisen kertomuksen hyvän ja pahan taistelusta kirjoitti wieniläinen näyttelijä ja teatterinjohtaja Emanuel Schikaneder, joka oli Mozartin vapaamuurariystävä. Hän limitti juoneen vapaamuurarien rituaaleja vastustaakseen ja ivatakseen Maria Teresian toimia. Oopperan ihanimmat aariat laulavan yönkuningattaren roolin hän muokkasi keisarinnan irvikuvaksi.
Alkuperäisen Taikahuilun alussa japanilainen prinssi ilmestyy muinaiseen Egyptiin, jossa hän pakenee ritariaikaista käärmettä.
Ohjaaja Tuomas Parkkinen viis veisaa suosikkioopperan perinteisistä esityskäytännöistä. Hän on sijoittanut Tampereen Oopperassa 5.3. ensi-iltansa saavan Taikahuilun 1930-luvun Amerikkaan ja Las Vegasiin. Tyylilajikin on solahtanut svengaavan musikaalimaiseksi, glamouria, huumoria ja glitteriä kaihtamatta.
– Taikahuilun yhteismitattomat kuvastot ovat yhtä keinotekoisia kuin Las Vegasin hiekalle rakennettu maailma, joten symboliikat kohtaavat. Las Vegasin showmaailma on oman aikamme myyttitehdas. Tampereen Oopperan Taikahuilu tulee olemaan lavaspektaakkeli vailla vertaa!
Ylipapista
kabareelaulajaksi
Häpeilemättä Parkkinen on muuntanut ylipappi Saraston viihdekeskuksen johtajaksi, yönkuningattaren kabareelaulajaksi, joka keikistelee vähäpukeisena viettelijättärenä flyygelin mutkassa ja kolme naista yökerhon tanssijattariksi.
Vapaamuurari-aatteen hän on jättänyt sikseen, temppeliherrat ovat esityksessä lasivegasilaisen Rotary-klubin jäseniä. Sen jäsenyystestiin Taminokin joutuu matkallaan, jolla kohtaa monenmoista väkeä: ystäviä, vihollisiakin ja mentoreita.
– Kuten kaikissa suurissa saduissa, pääosia Taikahuilussakin näyttelevät ystävyys, taistelumieli ja uhrautuminen sekä usko ihmisen hyvyyteen. Tarinan loppu on onnellinen, rakkaus ja hyvyys voittavat. Parkkista ei arveluta oopperan viihteellistäminen, hänen mielestään on esitettävä, sitä mistä yleisö pitää Tampereen Oopperan ”raskaiden produktioiden” välipalana.
– Taikahuiluhan on seikkailufantasia taian ja ihmisen henkisen kasvun maailmoissa. Se kuuluu samaan lajityyppiin kuin Harry Potter ja The Lord of The Rings.
Baritoni Jorma Hynnisen mielestä Taikahuilu on yksinkertaisesti täydellinen ooppera. Ensimmäistä kerta elämässään hän pääsee baarimikon hommiin kaitsijapapin roolissaan.
- Olen aina vieroksunut keinotekoisia paikanvaihdoksia klassisten oopperoiden ohjauksissa, mutta Parkkisen näkemys on aika hieno idea. Tärkeintähän on, että tarinan syvimmästä peruskysymyksestä, hyvän ja pahan ikuisesta kamppailusta ei luovuta.
40-vuotis taiteilijajuhlavuottaan viettävän Hynnisen kaunis ääni on loistavassa kunnossa, ja hän esiintyy täyttä häkää. Kallisarvoista instrumenttiaan hän vaalii murtomaahiihdolla ja halkojen hakkuulla.
Yönkuningattaren vaativan osan ensi kertaa laulava Hanna-Leena Haapamäki huokaa urakan olevan kuin kaksi 100 metrin juoksukilpailua samana iltana.
Kauneinta, iloisinta
ja nerokkainta
Tärkeintä tekijäkaartin mielestä Taikahuilussa on Mozartin musiikin lumo.
– Se on kauneinta, nerokkainta, iloisinta ja tarttuvinta oopperamusiikkia, mitä ihminen on koskaan suuressa viisaudessaan pystynyt luomaan, Parkkinen hehkuttaa.
Hynninen on pitkän uransa aikana tulkinnut aina yhtä mielellään Mozartin musiikkia.
– Voi, se on niin kiitollista laulettavaa ja perustuu ainoaan oikeaan tapaan laulaa oopperaa, italialaiseen bel cantoon ”kauniiseen lauluun”.
Kansallinen kulttuuri on elintärkeää, eikä sivistyneitä ihmisiä pidä halveksia, Hynninen muistuttaa.
– Suomalainen ooppera tuottaa arvotaidetta ja edistää kulttuurivientiä. Taidemusiikki toimii taiteen, ei kaupallisuuden ehdoilla, hän vielä huikkaa ja harmittelee kun ei ehdi oopperan harjoitusten tuiskeessa hiihtoladulle.
W.A. Mozart: Taikahuilu Tampereen Oopperassa, ensi-ilta 5.3.2011. – 20.3.2011, musiikin johto: Markus Lehtinen, ohjaus: Tuomas Parkkinen, päärooleissa: Gabriel Suovanen, Jaakko Ryhänen, Jorma Hynninen, Hanna-Leena Haapamäki, Marjukka Tepponen, Jussi Myllys ja Dan Karlström.
uutiskirje 
