Missä politiikka saa olla?

Vaalien alla alkaa kaiken maailman karanteenit eduskuntaan pyrkiville. Lehdet eivät julkaise mielipidekirjoituksia, ehdokkaana olevat toimittajat lomailevat ja muutenkin ruton lailla vältellään poliitikkojen osallistumista julkisiin tehtäviin.

Kai se sitten on hyvä asia, että julkisissa tehtävissä olevia ehdokkaita ei enää näy ruudussa työtehtävissä vaalien alla. Valitettavaa, jos poliittinen teko on vain mediassa kekkulointia ja palstatila määrittelee, kenestä tulee kansanedustaja ja kenestä ei.

Politiikka on palautettava kansalaisten arkeen.

Ikävämpi ilmiö kuitenkin on politiikan pelkääminen kokonaisuudessaan. Sanotaan, että politiikka ei kuulu kouluihin, kirkkoihin, urheiluseuroihin ja kansalaisjärjestöihin. Siis oikeastaan se kuuluu vain puolueille. Tällainen politiikan pelko on kuitenkin ajanut ihmiset kauaksi päätöksenteosta ja politiikasta. Kun missään ei oikein saisi sanoa, että tämä on poliittista. Vaikka tiedämme, että politiikka on henkilökohtaista ja henkilökohtainen poliittista.

Uusinta politiikan pelkäämistä on kieltää puhumasta ydinvoimasta vaalien alla. Japanin järkyttävä tilanne kun voisi kääntyä ydinvoimaa vastaan, niin silloin siitä ei enää saa puhua. Natostakin kiellettiin puhumasta vaalien alla. Kyllä kansa tietää, mistä se haluaa puhua. Minä ainakin haluan kansalaisena puhua Natosta ja ydinvoimasta.

Eräs toisen puolueen kansanedustajaehdokas sanoi osuvasti, etteivät poliitikot ole vieraantuneet kansasta vaan kansa on vieraantunut politiikasta. Jos politiikka nähdään vain äänestämisenä silloin tällöin vaaleissa, niin kyllä se vieraannuttaa. Politiikka on palautettava kansalaisten arkeen. On osoitettava valintojen vaikutukset.

Kouluissa on uskallettava puhua enemmän siitä, miten yhteiskunta rakentuu, kuka mistäkin päättää ja ennen kaikkea, kuinka jokainen itse voi olla mukana rakentamassa tätä yhteiskuntaa. Maailma ei ole koskaan valmis vaan kehitystä tapahtuu koko ajan.

Emme voi kasvattaa peruskoululaisistamme lammaslaumaa, joka ei osaa tehdä itsenäisiä valintoja. Meidän on tarjottava tietoa, jotta jokainen voi itse kehittyä ajattelijaksi ja toimijaksi.

Ei hiljennytä vaikka joku käskeekin. Sen verran anarkisteja ollaan, että ydinvoimasta puhutaan, vaikka ei saisi. Natostakin puhutaan, vaikka hiljaa pitäisi olla. Lähi-idän vallanvaihdot ovat osoittaneet, että hiljaisena pidetty kansa, kun se taas huutaa, se huutaa lujaa. Ei olla hiljaa, niin ei tarvitse sitten huutaakaan niin lujaa.

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten
1. varapuheenjohtaja.