Suomen rautatiet on päästetty huonoon kuntoon. Viimeistään päättynyt talvi toi suuret, osin piilossakin olleet, ongelmat esiin. Jotakin täytyisi tehdä ja pian.
Puolueilla on vielä muutama päivä aikaa ennen eduskuntavaaleja kertoa, mitä ne ajattelevat Suomen raideliikenteen tulevaisuudesta. Hyvä tahto ei enää riitä, tarvitaan sitoutumista konkreettisiin päätöksiin.
Raideliikenteen kehittäminen on kaiken puolin järkevää toimintaa niin yksittäisten matkustajien kuin tavaraa kuljettavien yritystenkin kannalta. VR:n toimitusjohtaja Mikael Aro käytti aiheesta tärkeän puheenvuoron Helsingin Sanomissa (11.4.). Siinä hän myönsi yhtiönsä monet epäonnistumiset talven aikana. Kaikista ongelmista ei toki voi syyttää yksin VR:ää eikä edes radoista vastaavaa Liikennevirastoa.
Rataverkon on annettu rappeutua samaan aikaan, kuin liikennöinti on voimakkaasti lisääntynyt. Kyse onkin poliittisista päätöksistä ja tietenkin rahasta. Erityisen huolissaan Aro on Seinäjoen radan kunnosta. Nykypäivänä ei todellakaan ole mitään järkeä siinä, että yli 200 kilometrin tuntivauhteihin pystyvä Pendolino joutuu köröttelemään routavaurioiden takia 80 kilometrin tuntivauhdilla. Jotakin tilanteesta kertoo, että edellisen kerran VR joutui turvautumaan erillisiin routa-aikatauluihin 30 vuotta sitten!
Nyt on satsattava pääratoihin, erityisesti Helsinki-Seinäjoki-Oulu -rataan. Helsingin ratapihan monet ongelmat eivät myöskään poistu ellei tehdä jotakin radikaalia. Siksipä koko valtakunnan etu vaatiikin Pisara-radan eteenpäin lykkimistä. Se olisi koko valtakuntaa monessakin mielessä auttava hanke.
Vaikka nämä suuret hankkeet laitettaisiin liikkeelle jo huomenna, niin silti ongelmat eivät poistu ihan äkkiä. Aikaa ei kuitenkaan ole hukattavaksi. Uusi eduskunta on tässäkin asiassa paljon vartijana.
lehti 