EVA:n johtaja Matti Apunen vinkuu kohtuullistajien kasvuvastaisuudesta (Fakta 6-7/2011). Jutussa oli ensin haastateltu kevytvallankumouksellisia, jotka olivat jättäneet hienot työnsä johtajina.
Toisesta oli tullut taiteilija ja toisesta uusosuuskuntayrittäjä.
Apusen mukaan downsiftaajat pukeutuvat ryysyihin ja menevät perunakuoppaan istumaan. Kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä.
Samalla hiippaili uusi kapitalismi maakuntalehteemme.
Näin on. Paitsi, että mielestäni he ovat parempia ihmisiä.
Pahinta Apusen kannalta on se, että yhä useammalla on eri maailmankuva kuin Elinkeinoelämän valtuuskunnalla. Toisenlaisen maailman etsijät ovat vielä kurittomiakin.
Heitä ei voi kontrolloida keskiluokan arvostuksilla.
Tunnen elämäänsä kohtuullistavia toimittajia. Otetaan esimerkki Savon Sanomista.
Amerikkalaisella sosiologilla Richard Sennettillä on kuvaus perinteikkäästä kreikkalaisesta leipomosta amerikkalaisessa kaupungissa. Leipurit leipoivat leivät käsityöläisen ammattiylpeydellä.
Kun uuden kapitalismin kulttuuri tuli leipomoon, leivonta automatisoitiin ja ideaaliksi tuli helposti vaihdettava leipomotyöläinen, jonka ei pitänytkään olla ammatistaan ylpeä. Oli vain automaation jatkeita kuin käytännön esimerkkeinä Marxin vieraantuneen työn teoriasta.
Vanhat leipurit pudistelivat päätään, sillä uuden kapitalismin leipomo tuotti etupäässä makkelia.
Sama tapahtui Savon Sanomissa. Perinteisestä maakunnallisesta sanomalehtiyhtiöstä tuli Savon Mediat Oyj. Kaikki alkoi 90-luvulla, kun toimitus havaitsi Keskisuomalaisen ”mormonien” hiippailevan johdon kabinetteihin.
Samalla hiippaili myös uusi kapitalismi maakuntalehteemme.
Vähitellen päät putoilivat. Toimituksesta piti saada ulos kaikki ne, joiden ohjenuorana oli tehdä työnsä ammattiylpeydellä ja persoonallisesti.
Tuloksena on Haavikon määritelmän mukaisia särmättömiä juttuja, jotka ovat kiinnostavia kuin muovituolit. Tai sitten myötähäpeää herättäviä räkäisyjä kuin Jaana Vasankarin seksiseikkailut.
Lehden sarjakuvastripin piirtäjäkin lipoo eliittiä niin että iljettää. Kansan piirtäjä esittää vastenmielisenä, tatuoituna, mäyräkoiran kantajana.
Koska en lukijana muuta voinut, vaihdoin Maaseudun Tulevaisuuteen. Ja samalla naureskelen mielessäni niille, jotka korrekteiksi opetettuna vielä pinnistelevät hikisessä suolakaivoksessa.
Tavisten mäyräkoiramaailmaan vapautetut kohtuullistajat uittavat nyt varpaitaan järvivedessä.
Kirjoittaja on innoissaan Itä-Suomen vasemmistopiirien virtuaalisesta opintopiiristä. Piirissä opiskellaan dialogisen verkostointimetodin mukaisesti. Tämä kolumni on osa opiskelua.
uutiskirje 
