Työmarkkinoilla on käynnistymässä vakava yritys laajan keskitetyn työmarkkinaratkaisun synnyttämiseksi. Asiaa ajavat voimakkaasti sekä maan hallitus että palkansaajajärjestöt. Ainoana kantona kaskessa on Elinkeinoelämän keskusliitto EK, jolle tulopoliittinen kokonaisratkaisu on kirosana.
Kaikki järkisyyt olisivat kuitenkin laajan kokonaisratkaisun puolella. Taloudellinen tilanne Euroopassa ja koko maailmassa on epävarma ja se väistämättä heijastuu Suomeen. Vakautta, ennustettavuutta ja työllisyyttä tukeva työmarkkinaratkaisu olisi niin palkansaajien kuin yritystenkin etu.
Hallitus on vahvasti luvannut tukea tällaisen ratkaisun syntyä. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen mukaan hallitus on valmis tasoittamaan tietä ratkaisun synnyllä muun muassa veroratkaisuilla.
Työnantajapuolen EK:n ideologinen jääräpäisyys laajoja tuloratkaisuja varten on jo katsottava epäisänmaalliseksi.
Palkansaajajärjestöistä SAK on antanut toimistolleen tehtäväksi tutkia millä eväillä järjestön mielestä tällainen ratkaisu voisi syntyä. Pohdinnassa ovat sekä palkankorotuslinja että laadulliset kysymykset.
Työnantajapuolen EK:n ideologinen jääräpäisyys laajoja tuloratkaisuja varten on jo katsottava epäisänmaalliseksi, vaikka sielläkin näyttää rakoilua tapahtuneen. EK:n linjan takana ovat Teknologiateollisuuden isot kansainväliset yritykset, jotka vuonna 2007 saivat tupot lopetettua.
Teknologiateollisuuden vuorineuvoksilla ei ole kiinnostusta koko Suomen etujen ajamiseen, sillä alan yritysten työvoimasta ja liikevaihdosta on jo yli puolet Suomen ulkopuolella. EK ajaa siis yhden jäsenliittonsa linjaa, mutta unohtaa muut jäsenensä.
EK:n peli on muutenkin kaksinaamaista, sillä se on tupojen jälkeen pyrkinyt toteuttamaan yksipuolisesti omaa työmarkkinalinjaansa, eli niin sanottua palkka-ankkuria. Kun siinä on ollut tarkoitus määrätä palkankorotusten maksimi, niin mikä muukaan se on kuin eräänlainen keskitetty sopimus.
Mikäli maahan ryhdyttäisiin konsensus-hengessä rakentamaan laajaa palkkaratkaisua, se ei olisi helppoa. Tupon jälkeiset liittokohtaiset sopimukset on tehty hyvin erilaisilla aikatauluilla. Osa on pitkä ja osa lyhyitä, osa päättyy keväällä ja osa syksyllä. Lisäksi sopimuksissa on erilaisia alakohtaisia palkkaohjelmia, joiden niveltäminen keskitettyyn on hyvin vaikeata.
Kaikesta on kuitenkin mahdollisuus päästä sopimukseen, jos on tahtoa Suomen pelastamiseen. Palkansaajajärjestöiltä ja maan hallitukselta sellaista tahtoa näyttää löytyvän, mutta miten on työnantajien isänmaallisuuden laita?
lehti 