Pintaa syvemmältä
Iso-Britannian pääministeri David Cameron ei luultavasti ehdi seurata maailman lehtiä kovin tarkkaan. Jos ehtisi, hän voisi huomata että Iranin hallitsijoita lähellä oleva Tehran Times suhtautuu hänen kommentteihin Lontoon mellakoiden jälkeen myönteisemmin kuin monet muut.
Jo juttunsa otsikossa lehti toteaa, että Cameron haluaa vähentää ihmisoikeuksien merkitystä ja tekstissä todetaan, että pääministerin mukaan ihmisoikeuslakia tulkitaan tavalla, joka syövyttää moraalia saaden julkisen sektorin järjestöjä toimimaan järjenvastaisesti, sotien oikeustajuamme vastaan ja syövyttäen meidän vastuuntuntoamme.
Terveyden ja turvallisuuden painottaminen voi myös, Cameronin mukaan, vahingoittaa moraalia. ”Meillä on pitkään ollut järjestelmä, joka suosii ihmisten pahimpia piirteitä yllyttäen laiskuuteen, antaen anteeksi huonoa käyttäytymistä, höllentäen itsekuria, rohkaisten välttämään kovaa työtä.” Ihmisten ei tarvitse kantaa omaa vastuutaan, koska he voivat luottaa siihen, että valtio aina tulee apuun.
Cameron suhtautuu köyhimpiin alamaisiinsa yhtä halveksivasti kuin yläluokalla oli tapana 150 vuotta sitten – vahinko, ettei näitä sivistymättömiä moukkia enää voi kuljettaa Australiaan.
Tehran Times ei suinkaan vääristele Cameronin ajatuksia – näin hän on sanonut ja tällä linjalla hän haluaa edetä. Mielenkiintoista sen sijaan on, että tämä linja tuntuu sopivan oikein hyvin Iranin hallitsijoiden moraalifilosofiaan.
Cameron saa myös kannatusta toiselta taholta. Dallas Morning News-lehti Teksasissa kiittelee Cameronin analyysia moraalin ja perhekurin höllentymisestä. Sen sijaan lehti pitää Iso-Britannian poliiseja liian pehmoina ja arvostelee ankarasti sitä, että suurin osa heistä ei kanna aseita.
Kiinan uutistoimisto Hsinhua referoi laajasti parlamentissa käytyä keskustelua ja Cameronin ja oppositiojohtajan puheenvuoroja. Pääministeri luetteloi mellakoiden taustatekijöitä: ”Lapsia ilman isiä, kouluja ilman kuria, rahansaantia ilman ponnistuksia, rikoksia ilman rangaistuksia, oikeuksia ilman velvollisuuksia, yhteisöjä ilman valvontaa”, ja ennen kaikkea liian laaja hyvinvointijärjestelmä, joka tukee ihmisten pahimpia puolia.
Cameron myönsi kuitenkin, että moraali on pettänyt myös valtaa pitävien ja rikkaiden piirissä.
Työväenpuolueen johtaja Ed Miliband nosti tämän suoremmin esiin: ”Pankkimiehet jotka siirsivät tileilleen miljoonia, samalla kuin tuhosivat ihmisten säästöjä, kansanedustajat, jotka tekaisivat kuluja ja ihmiset, jotka salakuuntelivat puhelimia kerätäkseen rahaa itselleen ’olivat kaikki’ ahneita, itsekkäitä ja moraalittomia”.
”Ihmisten, jotka puhuvat vallan ulkopuolisten ihmisten sairaasta käyttäytymisestä, pitäisi puhua myös valtaa pitävien sairaasta käyttäytymisestä.” Tämä nuoli osuu Cameroniin, joka palkkasi PR-päällikökseen News of the World -lehden entisen päätoimittajan tilanteessa, jossa jo tiedettiin tämän lehden harjoittamasta salakuuntelusta.
Cameronin asenne saa siis ymmärrystä Iranissa, Teksasissa ja ehkä Kiinassakin. Kukaan varteenotettava poliitikko manner-Euroopassa ei voisi muotoilla sanomansa tällä tavoin, mutta Cameronin lausunnot eivät sen sijaan ole kovasti hämmästyttäneet brittejä. Heidän maansa on edelleenkin luokkayhteiskunta ja tuloerot ovat länsi-Euroopan suurimmat.
Pahinta tässä tilanteessa on, että Cameron on jo varautunut tämänlaiseen kehitykseen. Hänen hallituksensa on alun alkaen halunnut minimoida vastuunsa huono-osaisista. Cameronilaiset eivät näe sosiaalisia ongelmia, vaan yksityisten ihmisten ja perheiden ongelmia.
Sosiaaliavustuksia pitää vähentää, koska ne houkuttelevat ”helppoon elämään”. Ongelman ytimessä on Cameronin mukaan 120 000 huonosti toimivaa perhettä, joita pitäisi saada ”toimimaan paremmin” järjestämällä heille työtä. Ratkaisuyritys on peräisin Yhdysvalloista.
Ajattelutapa tuo kuitenkin mieleen myös viktoriaanisen ajan. Cameron suhtautuu köyhimpiin alamaisiinsa yhtä halveksivasti kuin yläluokalla oli tapana 150 vuotta sitten – vahinko, ettei näitä sivistymättömiä ja moraalittomia moukkia enää voi kuljettaa Australiaan.
Sen sijaan perheitä, joiden joku nuori jäsen on osallistunut ryöstöihin, on jo ryhdytty häätämään kuntien sosiaalisista asunnoista. Tällaisia kollektiivisia rangaistuksia ei ole tapana käyttää niin sanotuissa sivistyneissä maissa, mutta Cameronin ajattelussa koko perhe on syyllinen huonoon käyttäytymiseen. Tämä ei tietenkään päde yläluokan jäsenten rötöksiin.
Joutuu kuitenkin kysymään, mihin nämä huono-osaiset sitten joutuvat? Auttavatko tällaiset kostotoimenpiteet moraalisesti parempaan elämään? Osoittaako sitä paitsi tällainen kampanja, jossa ihmisoikeudet, terveys ja turvallisuus ihan julkilausutusti ovat tulilinjalla, korkeampaa moraalia?
Cameron varoo käyttämästä maahanmuuttokriittisiä äänenpainoja, mutta käytännössä tällaisetkin tekijät ovat taustalla. Ovathan köyhimpien asuinalueiden asukkaat varsin suurelta osalta tulleet muista maanosista, edustaen muita kulttuureja, joihin Cameronin on vielä vaikeampaa samaistua kuin ”omiensa” alakulttuureihin.
Konservatiivien ja liberaalidemokraattien hallitus ovat jo aloittaneet hyvinvointivaltion alasajon, mutta suuremmat leikkaukset ovat vasta edessä, ne tarkentuvat tänä syksynä. Ohjelman nimi on Big Society, suuri yhteiskunta – kun valtio väistyy areenalta oletetaan nimittäin, että vapaaehtoiset tulevat tilalle. Erilaisten kansalais- ja hyväntekekeväisyysjärjestöjen pitäisi korvata valtion rahoittamat palvelut. Harva uskoo tämän toteutuvan, mutta leikkaukset ilmeisesti tapahtuvat tästä huolimatta.
Silloin on odotettavissa uudet levottomuudet. Cameronin leikkaukset tulevat ajamaan nuoret kaduille, jossa poliisi, hänen käskyjensä mukaisesti, tulevat käsittelemään heitä entistä kovakouraisemmin. Poliisiväkivalta taas helposti johtaa mellakoihin, tämä on nähty kautta maailman. Tämän varmaan monet ovat kertoneet Cameronille, mutta hänen ahdas moralisminsa ilmeisesti estää häntä valitsemasta toisen tien. Hän ei kuitenkaan voi käyttää Iranin hallituksen voimakeinoja.
uutiskirje 