Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) ensimmäinen valtion talousarvioesitys noudattelee aika orjallisesti hallitusohjelmaa. Siinä ei ole mitään suuria yllätyksiä, eikä kai muutama kuukausi sitkeiden hallitusneuvottelujen jälkeen voi ollakaan. Valtiovarainministeriö on konkretisoinut, aikatauluttanut ja myös täsmentänyt hallitusohjelman periaatteellisia linjanvetoja.
Budjettiesitys muuttuu vielä hieman koko hallituksen budjettiriihessä, mutta mitään suuria muutoksia on turha odottaa. Muutokset ovat pitkälti nollasummapeliä eli jos jotakin vähennetään niin jotakin muuta pitää tarjota tilalle. Näin on tehtävä niin menojen kuin tulojenkin osalta.
Esimerkiksi kuntien valtio-osuuksien leikkausten osalta voidaan hallitusohjelman hengessä vääntää kättä siitä, pitääkö muutokset tehdä heti vai vähitellen vuoteen 2015 mennessä. Viisas poliitikko katsoo kalenteriaan ja huomaa, että kunnallisvaaleihin on aikaa enää pikkuisen yli vuosi.
Ministeriöittäin valtiovarainministeriön valtion ensi vuoden talousarvioesitys sisältää, jos niiltä itseltään sitä kysytään, ainakin kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista asiaa. Totta varmaan onkin, että monet arkipäiväisiltä tuntuvat asiat edistyvät, kun niiden rahoitus turvataan. Monen kansalaisen mielestä tällaiset asiat ovat sellaista arkirutiinia, joita ministeriöiden pitääkin hoitaa oli vallassa millainen koalitio tahansa.
Eniten julkisuutta, aiheellisesti, saavat jälleen ne päätökset, jotka suoraan näkyvät kansalaisten lompakoissa, kuten valmisteverojen korotukset tai erilaiset leikkaukset. Hintojen ja maksujen nousu kiinnostaa ja tietysti myös vastapainoisesti se, mitä tapahtuu tulonsiirroille.
Tuttua on se, että hallitus sekä ottaa että antaa. Perusturvaan tehdyt korotukset ovat historiallisia, vaikka ei vieläkään pystytä kuromaan kiinni monen edellisen hallituksen päätösten seurauksena tapahtunutta jälkeenjääneisyyttä. Joka tapauksessa hallitus ansaitsee näistä korotuksista ison plussan.
lehti 