Keskustelu Kreikalta vaadittavista vakuuksista kiertää kehää. Kukaan ei varmasti tunnu tietävän missä nyt mennään. Varmaa on vain se, että kuusi hallituspuoluetta sopivat yhteisessä ohjelmassaan, että Suomi vaatii Kreikalta vakuudet lainoilleen.
Kreikan ja Suomen kesken sovittu järjestely on itsessään niin omaperäinen linjaus, että siitäkään ei ole pystytty antamaan kansalaisten ymmärtävää kuvaa. Heti sopimuksen jälkeen todettiin kyllä, että järjestely vaatii muiden euromaiden hyväksymisen.
Nyt tilanne on pahasti solmussa, kun Saksa vastustaa tällaista Suomen erityiskohtelua. Joku pieni euromaa olisi ehkä vielä saatu ruotuun, mutta talousmahtina Saksalla on ihan toisenlainen painoarvo. Saksan kannanotossa ei painanut mitään se, että Suomi on koko prosessin ajan kertonut oman tiukan kantansa
Hallitus on nyt hankalassa tilanteessa. Niin demarit kuin Vasemmistoliittokin haluavat pitää kiinni hallitusohjelmasta ja siitä, että tukipakettiin ei mennä mukaan, ellei vakuuksia saada. Hallitusohjelmassa todetaan aika yksiselitteisesti, että ”mikäli jokin euromaa pyytää ERVV:ltä (väliaikainen Euroopan rahoitusvakausväline) lainamuotoista tukea vielä Portugalin jälkeen, on Suomi valmis harkitsemaan tätä vain sillä ehdolla, että Suomi saa takausosuudelleen vakuudet kyseiseltä maalta.”
Myös pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on vakuuttanut, että kaikki voitava tehdään, jotta hallitusohjelman linjaus myös toteutuisi. Suomi ei Kataisen mukaan kuitenkaan halua aiheuttaa muille euromaille eikä itse eurolla vahinkoa.
Miten umpikujalta näyttävästä tilanteesta päästään ulos? Se vaatii jälleen kerran poliittista luovuutta ja tiiviitä neuvotteluja eri euromaiden kanssa – jo etukäteen. Yleensä asioihin on useampia ratkaisuvaihtoehtoja. Riippuu vain siitä kenen ehdoilla niitä toteutetaan. Huonostikin suomalaisille voi toki käydä, mutta nyt ei ole oikea hetki ryhtyä maalailemaan kauhuskenarioita.
lehti 