Jo yli 14 000 ihmistä on ilmoittanut Facebookissa osallistuvansa 19. syyskuuta alkavaan Kiipeä puuhun -viikkoon, jonka tavoitteena on puolustaa lasten vapautta ja elintilaa.
Puuhun kiipeilytempaukseen on ilmoittautunut mukaan aikuisia ja lapsia, perheitä ja ystäväporukoita, päiväkotiryhmiä ja naapurustoja. Tapahtuman taustalla on tietokirjailija Tatu Hirvosen teos Varo, varo, varo! Irti ylisuojelevasta kasvatuksesta (Minerva 2011).
– Ennen pelko ajoi ihmiset puuhun, nyt se pitää poissa puusta, Hirvonen toteaa.
Vielä äskettäin suomalaiset nauroivat Hirvosen mukaan ylivarovaisille amerikkalaisille, mutta nyt tuo nauru tarttuu kurkkuun.
– Pedagogien vaietessa ja karatessa vakuutusyhtiöiden selän taakse, turvallisuusyritykset saavat rahastaa aikuisten pelolla. Samalla ne ovat alkaneet sanella, millainen on lapsen tila ajatella, liikkua ja leikkiä.
Riskittömyyskin tuo riskejä
Hirvosen mielestä lasten riskejä pitää arvioida laajempaa kokonaisuutta vasten sen sijaan, että pyritään eliminoimaan riskejä yksi kerrallaan.
– Muutoin kohtaamme riskittömyyden riskejä, kuten lasten levottomuutta ja ilottomuutta, fyysisten taitojen kehittymättömyyttä, liikkumattomuuden aiheuttamaa ylipainoa, luovan ajattelun ja uskalluksen puutetta, holtitonta riskinottoa.
Kiipeilytapahtuman ennakkosuosio osoittaa Hirvosen mielestä, että ihmisillä on vielä runsaasti tervettä järkeä, iloista kansalaisaktivismia sekä halua rohkaista lapsia seikkailuun.
– Sen sijaan että jähmettyisimme epätodellisten uhkakuvien ja kiristyvän vertaispaineen edessä, voimme toimia yhdessä ja rohkaista toisiamme. Saamme myös nojata riskitutkijoiden lohdullisiin tuloksiin: riskit ovat lapsen kasvun ja kehityksen välttämättömiä ainesosia.
Parasta turvaa elämän riskeiltä ovat Hirvosen mielestä taito ja arviointikyky, eivät mustavalkoiset totaalikiellot eivätkä utopistiset nollatoleranssit.
uutiskirje 
