Tiede ja tutkimus osoittavat, että ihmisen jalanjälki on paikoin liian raskas. Eläin- ja kasvilajeja kuolee sukupuuttoon yhtä nopeasti kuin dinosaurusten häviämisen aikaan 65 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisin ihmiskunta kaappaa ilmakehästä yli sata miljoonaa tonnia typpeä vuodessa. Kestävä määrä olisi tutkijoiden mukaan 35 miljoonaa tonnia.
Tutkijat ovat arvioineet, että ilmaston kannalta kohtalokas kynnys saavutetaan, kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on 350 miljoonasosaa. Pitoisuus on nyt 10 prosenttia suurempi – ja maapallo on alkanut reagoida: jäätiköt sulavat ja keskilämpötila nousee.
Luonnon kestävyydellä on rajansa
Tällaiset tiedot kertovat, että luonnon kestävyys on venyvä käsite, mutta sillä on rajansa ja matkustajat alkavat pudota veneestä.
Pääsyyllinen näihin ympäristöongelmiin on ihminen. Ihminen on muuttanut ja muokannut maapallon järjestelmiä niin, että moniaalla on kriittiset raja-arvot ylitetty.
Tällaiset kysymykset ovat olleet virikkeenä keskiviikkona julkaistun Ihminen ja ympäristö -tietoteoksen tekemiseen.
Kirja kokoaa yhteen ajankohtaisen tiedon ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta ja pyrki antamaan välineitä tämän suhteen ymmärtämiseen. Siinä kuvataan ihmisen vaikutusta luonnon herkkiin järjestelmiin. Hyvä esimerkki on kuvaus siitä, miten metsätalous vaikuttaa suomalaiseen metsäluontoon.
Voivottelu ei riitä
Kirjan tekijöitä yhdistää se, että he eivät jää pelkästään voivottelemaan huonoa tilannetta. He haluavat löytää ja osoittaa, minkälaisia polkuja ihmiskunta voi valita kehityksen suunnan muuttamiseksi. Tekijät haluavat innostaa lukijaa pohtimaan vaihtoehtoja, kun ne on selvitetty.
Kirjoittamiseen on osallistunut yli 90 asiantuntijaa. He ovat tuoneet teokseen tuoreinta tietoa eri tieteenaloilta, biologiasta, ekologiasta ja fysiikasta filosofiaan ja yhteiskuntatieteisiin.
Kirjassa liikutaan Suomen, mutta myös globaalilla tasolla. On luonnon kaikkinaista monimuotoisuutta ja se hupenemista, on ilmastonmuutosta, on kaupungistumista.
Vielä on hetki aikaa
Kirjassa katsotaan tulevaisuuteen ja pohditaan nimenomaan sitä, millä tavalla voidaan varmistaa maapallon pysyminen kestävässä kunnossa.
Vaihtoehtoja tekijäkunta uskoo tässä vaiheessa olevan vielä paljon. Ympäristöongelmien paheneminen voidaan pysäyttää, mutta selvää on, että ne pahenevat sitä vauhdikkaammin, mitä vähemmän tehdään työtä suunnan muuttamiseksi.
Kirjan toimittajakunnasta määrittelee teoksen moton professori Jari Niemelä: Meillä on vielä hetki aikaa. Ympäristöongelmat ovat vakavia, mutta ei kannata vaipua epätoivoon. Meillä on ainakin vielä hetki aikaa muuttaa kehityssuuntaa.
– Nyt on valintojen aika. Ihmisen ja luonnon suhde on nyt jo kestämättömällä pohjalla. Nyt on korkea aika tehdä tästä suhteesta kestävämpi ja tasa-painoisempi, korostaa Niemelä
Väestö kasvaa, ja se on ruokittava. Köyhyyttä on vähennettävä. Tämä edellyttää, että luonnon monimuotoisuus ja tuottavuus säilytetään.
– Haaste on siinä, että ihmisiä on enemmän ja enemmän ja samaan aikaan pitää ylläpitää luonnon tuottavuus. Nyt teemme liian vähän ja liian hitaasti, katsoo professori Niemelä.
Jari Niemelä, Eeva Furman, Antti Haikka, Eeva-Liisa Hallanaro, Sanna Sorvari: Ihminen ja ympäristö. Gaudeamus 2011. 426 sivua.
lehti 