Laila Hirvisaaren ensimmäinen romaani Lehmusten kaupunki ilmestyi vuonna 1972. Laura Gustafsson ja Jenni Linturi ovat tämän syksyn esikoiskirjailijoita. Kolmikko yhdessä Eeva-Kaarina Arosen, Rosa Liksomin ja Kristina Carlsonin kanssa on ehdolla kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajaksi. Valintalautakunta valitsi kuusi ehdokasta 130 romaanin joukosta.
Voittajan valitsee Kom-teatterin johtaja Pekka Milonoff joulukuussa.
Finlandia-lautakunnan puheenjohtaja Hannu Marttila sanoi kirjavuoden 2011 jäävän todennäköisesti historiaan Suomen viime sotia käsittelevän kaunokirjallisuuden sukupolven- ja myös sukupuolenvaihdoksesta.
Viime sotia käsittelevän kaunokirjallisuuden sukupolven- ja myös sukupuolenvaihdos.
– Nuoret naiskirjailijat kirjoittavat sodasta luultavasti monipuolisemmin kuin siitä on Suomessa ennen kirjoitettu.
Ällistyttävä ja pisteliään hauska
Eeva-Kaarina Arosen Kallorumpu tarkentuu yhteen päivään vuonna 1935 ja ”laajenee oivaltavaksi aikakauden kuvaksi”. Romaanissa tehdään elokuvaa Mannerheimista.
Kristina Carlsonin William N. päiväkirja, romaani omalaatuisen jäkälätutkija William Nylanderin viimeisistä vuosista on lautakunnan mukaan ”ällistyttävä ja pisteliään hauska sukellus vanhan, katkeran ja jääräpäisen tiedemiehen maailmaan”.
Laura Gustafssonin Huorasadussa ”naisen esihistoria ja patriarkaatin komeimmat kukat Aatamista nykytoimiston valkokaulustyöläisiin naurattavat, itkettävät ja kauhistuttavat lukijaa Olympokselta nykyaikaan astuneiden jumalten hengästyttävässä kyydissä”, ihastelee lautakunta.
Gustafsson voitti viime vuonna Vasemmistonuorten järjestämän novellikilpailun tarinalla Kesä rynkyn kanssa.
Venäjän avantgardistien hengessä
”Laila Hirvisaari on kirjoittanut uransa kunnianhimoisimman ja ehkä myös henkilökohtaisimman teoksen”, lautakunta arvioi Laila Hirvisaaren teosta Minä, Katariina. ”Minä, Katariina on suomalaisen historiallisen romaanin huippuja”, se hehkuttaa.
”Rosa Liksomin romaania lukiessa tuntuu kuin kohtaisi kirjallisuuden paljaimmillaan, vastasyntyneenä ja ensi huutoon valmistautuvana”, lautakunta kuvaa romaania Hytti nro 6. Teoksen ”kieli on ylittämättömän taitavaa, täsmällistä, kuvallista ja yllättävää kuin Isaak Babelin ja muiden Venäjän ensimmäisten vallankumousvuosien avantgardistikirjailijoiden”.
Jenni Linturin Isänmaan tähden on osa Marttilan mainitsemaa sukupolven ja sukupuolen vaihdosta sotakirjallisuudessa. Romaani ”pohtii elämää ja kuolemaa, ja niiden väliin jäävää syyllisyyttä” vapaaehtoisena suomalaiseen SS-pataljoonaan lähtenyt, nyt kahdeksankymppisen ja dementoituneen Antti Vallaksen muistojen kautta.
uutiskirje 