Kansanedustaja Eila Tiainen jäi leskeksi toissa kesänä. Paljolti sen takia hänestä tuli poliitikko.
Vuosikymmeniä Ylessä työskennellyt toimittaja oli jäänyt eläkkeelle ja toimi Jyväskylän kirjamessujen ohjelmapäällikkönä puolet vuodesta. Professoripuoliso kirjoitti kirjaa ja siihen liittyvän tutkimustyön takia pariskunta matkusteli pitkin Eurooppaa.
– Meillä oli tosi mukava elämä, Tiainen sanoo.
Yllättäen toinen kuoli.
– Se oli hirveä paukku, elämäni suurin muutos koskaan.
Kirkko kohteli kaltoin
Kirkko lopulta ajoi Tiaisen politiikkaan.
– Hautajaisia järjestäessäni löin päätäni seurakunnan byrokratiaan monta kertaa. Viimeinen tippa oli palvelu, jota sain, kun rahat loppuivat omalta tililtäni enkä saanut käyttää yhteistä tai puolison tiliä.
Se meni jotakuinkin näin:
Tiainen saapui kirkkoherranvirastoon hakemaan todistusta siitä, että hän on ainoa perillinen.
– Ensi viikolla, henkilö lupasi.
– Mutta kun tarvitsen sen nyt, rahat ovat loppu.
– Ei se nyt niin nopeasti käy.
– Miksei, teillähän on kaikki tiedot tietokoneella?
– Minähän voin joutua soittamaan jonnekin, jos olette vaikka muuttanut usein. Tässä menee aikaa.
– Mun on pakko saada se heti, enhän mä saa ruokaakaan kaupasta.
Väittelyä. Sitten:
– No, jos minä sen sitten huomiseksi tekisin teille.
– Kiitos.
– Se maksaa sitten neljä euroa.
Seurakuntavaaleihin
– Semmoisessa tilanteessa ei kukaan osaa pitää puoliaan. Harmitti, että seurakunta tarjoaa samanlaista persoonatonta byrokratiaa kuin monet muut julkishallinnon laitokset.
Tiainen singahti kirkkoherranvirastosta vasemmistoliiton piiritoimistoon. Seurakuntavaalit olivat tulossa.
– Haluan ehdolle.
– Öö, ei meillä ole ollut tapana olla ehdolla näissä vaaleissa.
– Nyt on tai menen jonnekin, jossa minut huolitaan.
– Pitäisiköhän sitä sitten katsoa.
Lopulta vasemmistoliitolla oli kahdeksan ehdokasta ja Eila Tiainen meni läpi suurella äänimäärällä.
– Kaikissa vaalipaneeleissa olin vanhin ja radikaalein, hän hymähtää.
– Mulla oli kaksi tavoitetta: Kirkko on erotettava valtiosta ja homoliitot hyväksyttävä.
Eila Tiaisen lukuvinkkejä
Kansanedustaja Eila Tiainen on kirjallisuusihminen, Jyväskylän kirjamessujen ohjelmapäällikkö ja Atena-kustantamon hallituksen jäsen. Hän on myös ollut valitsemassa Finlandia-kirjallisuuspalkinnon saajaa esiraadissa sinä vuonna, kun näyttelijä Lasse Pöysti valitsi voittajaksi Kari Hotakaisen kirjan Juoksuhaudantie. Tässä muutama lukuvinkki:
Teemu Keskisarjan Vihreän kullan kirous
– Se on paras koskaan lukemani elämäkerta, kertoo Gustaf Serlachiuksesta ja Mäntän paperitehtaan vaiheista. Yleensä elämäkertojen ongelma on liika pedanttisuus, mutta tässä ihmiset ovat lihaa ja verta. Keskisarja on aivan vakavasti otettava historioitsija, jonka edellinen teos Vääpeli T:n tapaus avasi minulle uuden näkökulman Suomen poliittiseen terroriin.
Jenni Linturin Isänmaan tähden
– Esikoisteos, jossa nuori nainen kirjoittaa sodasta.
Ilkka Remeksen Teräsleijona
– Luulen, että ihmiset lukevat Remeksen kirjoja, koska hän nivoo niihin todellisia tämän päivän tapahtumia ja ihmisiä. Niistä hän sitten kietaisee uskomattomia tarinoita monta sataa sivua. Tässä ovat esillä lapsikaappaukset Venäjän ja Suomen välillä.
Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä
– Se oli ihana. Aiemmin en innostunut Hustvedtistä. Lisäksi sen mukana sai kaupasta sinisen kassin, jossa lukee Kesä Ilman miehiä.
Kansanedustaja Eila Tiaisen laajempi henkilökuva ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 25. marraskuuta.