Nyt ei pidä lähteä eurosta.
Näin sanoi emeritus professori, dosentti Jan Otto Andersson tiistaina, kun kysyttiin, mitä ei ainakaan pidä tehdä Euroopan talouskriisin suhteen. Andersson puhui Helsingin Vasemmistoliiton, Kalevi Sorsa -säätiön ja Vasemmistofoorumin järjestämässä keskustelutilaisuudessa eduskunnan kansalaisinfossa juuri ennen kuin kansanedustajat aloittivat keskustelun Euroopan talouskriisistä Perussuomalaisten välikysymyksen pohjalta tiistaina.
– Lähtöön voi tietysti valmistautua, mutta tämä akuutti kriisi pitää hoitaa ensin.
Lisää rahaa
Andersson muistutti siitä, että Euroopan talous- ja rahaliitto EMU ei ole optimaalinen valuuttaliitto vaan poliittinen liitto.
– Melko varmasti aikanaan sen perustajat ajattelivat, että koska valuuttaliitto ei toimi ilman finanssikoordinaatiota, liitto muutetaan sellaiseksi, että finanssipolitiikkaakin koordinoidaan, kun tarve ilmenee.
Hän arvioi, että nyt pitäisi luoda rahaa valtioille ja pankeille.
– Ilman muuta tässä akuutissa tilanteessa Euroopan keskuspankin pitäisi lisätä likviditeettiä. Ongelma on se, että sillä ei ole tällaista oikeutta.
Keskuspankki elvyttämään
Tutkija Jussi Ahokas totesi, että käsillä oleva eurokriisi on kirjaimellisesti rahatalouskriisi.
– Samantyylisiä kriisejä on ollut 40 viime vuoden aikana aikana tasaisesti, mutta ne eivät ole äityneet yhtä pahoiksi, koska ne on pystytty kääntämään uuteen nousuun valtioiden ja keskuspankkien toimesta, hän sanoi.
Nyt ei pystytä, koska yhteisen valuutan tultua valtioilta puuttuvat keinot toimia: valuuttakurssimekanismit, suorat tulonsiirrot ja investoinnit maiden väliltä.
– Kun tulee suuri kriisi, valtiota tarvittaisiin paikkaamaan se epävarmuus, joka syntyy yksityiselle sektorille. Kun yksityinen sektori ei investoi, valtion täytyy investoida. Jos yksityiset eivät ota velkaa, valtion täytyy ottaa velkaa. Muuten rahatalousjärjestelmä ajautuu syvempään kriisiin, Ahokas sanoi.
Hänenkin ratkaisunsa on Euroopan keskuspankin aktiivinen rooli. Jos EKP tarjoaisi elvyttävää finanssipolitiikkaa, Eurooppa selviäisi kriisistä.
– Sitä kautta alettaisiin katsoa tulevaisuuteen, miten järjestelmää tulevaisuudessa pystytään rakentamaan niin, että pystytään välttämään tämänkaltaiset kriisit.
Mutta:
– Koska Euroopan keskuspankin rooli on suppeampi kuin muilla keskuspankeilla, myös sen oman rahapolitiikan mahdollisuus on rajallinen.
Kriisi on ratkaistavissa
Ahokkaan mielestä näin ei kuitenkaan olisi pakko olla.
– Itse asiassa se valta, joka on annettu sijoittajille ja liikepankeille, on turha, hän sanoo.
Tätä hän perustelee sillä, että valuutan laskee liikkeelle keskuspankki. Liikepankit lainaavat keskuspankilta rahaa pienellä diskonttokorolla. Sitten ne lainaavat velkakirjamarkkinoilla eteenpäin valtioille samaa valuuttaa suuremmalla prosentilla.
– Jos tätä institutionaalista järjestelmää muutettaisiin niin, että keskuspankki määrittää koron valtion lainoistaan maksaman sellaiseksi, että valtioiden kulutusvoima säilyy ja ne pystyvät harjoittamaan elvyttävää talouspolitiikkaa, se taittaisi kriisin. Sitten meillä ei olisi enää eurokriisiä. Talouspolitiikalla on yhä mahdollisuuksia, jos halutaan ne käyttöön.
Liian yksinkertaista
Andersson pitää Ahokkaan ratkaisua liian yksinkertaisena. Hän toteaa talouden mallien rakentuvat sen varaan, että kasvua on jatkuvasti.
– Pelkään, että mahdollisuus ylläpitää 2 – 3 prosentin kasvua on toiveajattelua, hän totesi.
– Julkista taloutta tulee pitää kurissa eikä vain jatkaa lainarahoilla.
lehti 