Vuoden yhteiskunnallinen herättäjä
Helsingin Yhteiskunnallinen Opisto palkitsi syksyllä Aleksanteri-instituutin johtajan Markku Kivisen vuoden 2011 yhteiskunnallisena herättäjänä.
Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Venäjä-tutkimus on edennyt Suomessa pitkin askelin. Siitä lankeaa erittäin suuri ansio Markku Kiviselle, jonka viisitoistavuotisen johtajuuden aikana Venäjän tutkimukseen erikoistuneesta Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista on kehittynyt alan johtava eurooppalainen tutkimuslaitos
Ensi vuoden alusta Kivinen toimii Suomen Akatemian Venäjän tutkimuksen huippuyksikön johtajana.
Aleksanteri-instituutissa on keskitytty ymmärtämään Venäjän modernisaatiota. Tämä on edellyttänyt irtautumista lännessä lähinnä strategisia tarkoituksia palvelleesta sovietologisesta viitekehyksestä. Aleksanteri-instituutissa on kehitetty Venäjä-tutkimukselle monitieteinen lähestymistapa, joka ei tarkkaile vain eliittiä ja valtiollisen politiikan kehitystä, vaan analysoi syvällisesti myös talouden ja kansalaisyhteiskunnan kehitystä.
Tänä päivänä Aleksanteri-instituutti työllistää kuutisenkymmentä tutkijaa ja laitoksen tutkimusote on heijastunut myönteisesti kaikkeen yliopistotasoiseen Venäjä-tutkimukseen, palkinnon perusteluissa todetaan.
Venäjä valmistautuu presidentinvaaleihin maaliskuussa, mutta Suomen vaalitaistelu roihahtaa liekkeihin jo ensi viikolla.
Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimuskeskuksen Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen on istunut Viikkolehden haastattelussa puolisen tuntia ja puhunut hillitysti naapurimaan näkymistä joulukuun parlamenttivaalien jälkeen. Nyt mies ikään kuin sähköistyy, kun häneltä kysyy, millaista Venäjä-keskustelua Suomen presidentinvaaleissa pitäisi käydä.
Kivisen tunteita kuumentaa Maanpuolustuskorkeakoulun syyskuussa julkaisema raportti, jossa varoitettiin Venäjän panostaneen voimakkaasti armeijansa varustukseen Suomen lähialueilla. Suomi samaan aikaan ajaa omaa armeijaansa alas.
– Venäjä-kysymys esiintyy presidenttikeskustelussa väärässä valossa. Meillä ei oteta kantaa isoihin ulkopoliittisiin kysymyksiin eikä todellisiin turvallisuuspoliittisiin asetelmiin, vaan on käyty pseudokeskustelua, jonka taustalla on Maanpuolustuskorkeakoulun huonosti tehty raportti, tuhahtaa Kivinen.
”Sotilaallinen paine on huuhaata”
Raportin runttauksessa hän tukeutuu tohtori Pekka Visurin Laskuvarjojääkärikillan jäsenlehdessä Keskuslukossa esittämään murska-arvioon. Visuri osoitti siinä Venäjän joukkojen vahvuuden kasvaneen vain siksi, että Moskovan sotilaspiiri on liitetty Läntiseen sotilaspiiriin. Suomen lähialueella joukkoja ei ole vahvistettu.
”Tarkoitushakuinen tosiasioiden kustannuksella”, oli Visurin päätelmä suurta huomiota saaneesta Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusta.
Pekka Visuri on Aleksanteri-instituutin senior fellow.
– Visuri osoittaa, että Suomen rajan takana on huomattavasti vähemmän joukkoja kuin Suomessa rajan tällä puolella. Koko keskustelu Venäjän sotilaallisen paineen lisäämisestä on täyttä huuhaata, Kivinen jatkaa.
Venäjä-keskustelua ohjaavasta raportista puuttuu hänen mukaansa kokonaan arvio Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta.
– Suomella on naapureista parhaat suhteet Venäjään eikä ole mitään syytä, miksi Venäjä ryhtyisi keskittämään aseellista voimaa Suomen rajoille.
– Suomen turvallisuuspoliittiset ratkaisut liittyvät edelleen siihen, ettemme joudu mukaan sellaisiin konflikteihin, jotka eivät ole Suomen omaa tekoa. Tähän liittyy myös Nato-problematiikka, ettei meitä vedettäisi mukaan tällaisiin konflikteihin.
”Kokoomus edustaa menneisyyttä”
Kivisen mielestä Natosta puhutaan Suomessa ikään kuin kyseessä olisi vain sotilashallinnollinen ratkaisu.
– Kokoomus yrittää esittää itsensä avoimena tulevaisuuden edustajana ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Todellisuudessa he eivät ollenkaan keskustele siitä, mistä Nato-jäsenyydessä on kysymys.
– Lisäksi he eivät edusta tulevaisuutta, vaan menneisyyttä. Ei sotilasliittojen vastakkainasetteluun perustuva todellisuus voi olla se tulevaisuus, johon Euroopassa on pyrittävä. Venäjällä on jo Naton vaihtoehtona omat sotilasliittonsa kollektiivinen turvallisuusorganisaatio ja Shanghain yhteistyöryhmä, Kivinen muistuttaa.
– Presidentinvaalien varsinainen jymäytys on tämä, että yritetään puhua Venäjän muodostamasta sotilaallisesta uhasta ja sen avulla poistaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen aseman perusmäärittelyyn liittyvää keskustelua, hän näkee.
Oikeasti Kivisen mielestä pitäisi keskustella puolueettomuuden merkityksestä nykyisessä maailmassa.
– Puolueettomuus on Euroopassa erittäin tärkeä käsite sellaisille valtioille kuin Georgia, Ukraina, Serbia ja niin edelleen. Puolueettomuuden käsitettä pitäisi ehdottomasti uskaltaa nostaa esiin.
Suhteessa Venäjään Kivinen nostaisi esiin Venäjän integroitumisen oikeasti eurooppalaisiin rakenteisiin.
– Näistä pitäisi kantaa huolta eikä fiktiivisestä joukkojen keskittämisestä Suomen rajalle, hän neuvoo presidenttikeskustelun loppusuoraa.
Perjantaina 30.12. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä Markku Kivinen arvioi myös Venäjän tilannetta duuman vaalien jälkeen ja presidentinvaalien edellä.
Vuoden yhteiskunnallinen herättäjä
Helsingin Yhteiskunnallinen Opisto palkitsi syksyllä Aleksanteri-instituutin johtajan Markku Kivisen vuoden 2011 yhteiskunnallisena herättäjänä.
Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Venäjä-tutkimus on edennyt Suomessa pitkin askelin. Siitä lankeaa erittäin suuri ansio Markku Kiviselle, jonka viisitoistavuotisen johtajuuden aikana Venäjän tutkimukseen erikoistuneesta Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista on kehittynyt alan johtava eurooppalainen tutkimuslaitos
Ensi vuoden alusta Kivinen toimii Suomen Akatemian Venäjän tutkimuksen huippuyksikön johtajana.
Aleksanteri-instituutissa on keskitytty ymmärtämään Venäjän modernisaatiota. Tämä on edellyttänyt irtautumista lännessä lähinnä strategisia tarkoituksia palvelleesta sovietologisesta viitekehyksestä. Aleksanteri-instituutissa on kehitetty Venäjä-tutkimukselle monitieteinen lähestymistapa, joka ei tarkkaile vain eliittiä ja valtiollisen politiikan kehitystä, vaan analysoi syvällisesti myös talouden ja kansalaisyhteiskunnan kehitystä.
Tänä päivänä Aleksanteri-instituutti työllistää kuutisenkymmentä tutkijaa ja laitoksen tutkimusote on heijastunut myönteisesti kaikkeen yliopistotasoiseen Venäjä-tutkimukseen, palkinnon perusteluissa todetaan.