Väkeään menettäneessä Lapissa kaivoksista odotetaan pelastajaa. Toki Lapissa keskustellaan myös kaivosten vaikutuksista luontoon ja maakunnan matkailuimagoon. Samaa keskustelua käydään päivittäin myös kaivosbuumin keskiössä olevassa Sodankylässä Kersilön kylässä asuvassa Karppisten perheessä.
Juha Karppinen, 52, on kulkenut töissä parinkymmenen kilometrin päässä kotoaan olevassa Pahtavaaran kultakaivoksessa jo toistakymmentä vuotta.
– Totta kai kaivokset antavat työtä. Se kuitenkin mietityttää, että riittääkö kaikkiin Lapissa esillä oleviin kaivoksiin lappilaista tai edes suomalaista työvoimaa vai rupeavatko ulkomaalaiset kaivosyhtiöt tuomaan tänne halpatyövoimaa ulkomailta. Kysehän on jopa tuhansien kaivosmiesten tarpeesta, jos kaikki hankkeet toteutuvat. Kevitsan kaivosta rakentamassa on jo ollut ulkomaalaisia, Pahtavaaran kultakaivoksella pääluottamusmiehenä toimiva Juha Karppinen toteaa.
Naturaan koskeminen huolettaa
Karppisten perheestä Sodankylän lukiota käyvä Riikka-tyttö, 17, on ollut paljon julkisuudessa noustuaan vastustamaan tiukasti brittiläisen kaivosjätin Anclo-Americanin esittelemää nikkeli- ja kuparikaivoshanketta. Sekin tulisi Kevitsan kaivoksen tavoin lähelle Kersilön kylää.
– Kiista koskee ennen muuta sitä, että Sakatin alueen tosi laaja malmialue ulottuu Naturaan laitetulle Viiankiaavalle. Jos Natura-alueeseen koskeminen sallittaisiin kerran, jatkoa varmasti seuraisi, Riikka toteaa.
Riikka Karppinen haluaa mietittävän myös sitä, miten hyvin tai huonosti kaikkialla Lapissa toimivat kaivokset sopisivat maakunnan matkailuimagoon, jota on luotu isoilla investoinneilla ja imagomarkkinoinnilla.
– Minusta ne eivät oikein sovi yhteen. Siksikin haastan keskustelua kaivoksista.
Luonnonsuojelualueeksi myyty kaivosfirmalle
Juhan äiti ja Riikan isoäiti Tekla Karppinen, 75, on pitänyt aikoinaan poismenneen miehensä Unton kanssa maitotilaa Kersilössä. Ennen eläkkeelle jäämistään hän oli toimintansa nyt jo lopettaneessa kyläkoulussa keittäjänä ja talonmiehenä.
Tekla-mummua sapettaa valtion toiminta Viiankiaavan osalta.
– Meillä niin kuin monilla muillakin Kersilön ja Moskuvaaran asukkailla oli maita Viiankiaavan laidassa. Istutimme maillemme metsääkin. Sitten Viiankiaavasta tehtiin soidensuojelualue, joka myöhemmin laitettiin vielä Euroopan laajuiseen Naturaankin.
– Mekin myimme sata hehtaariamme luonnonsuojelun tarpeisiin pienestä rahasta. Nyt sitten valtio onkin siirtämässä maat ulkomaalaisen kaivosyhtiön käyttöön, Tekla Karppinen moittii.
Laajemmin Karppisten kaivosnäkemyksiä esiteltiin perjantaina 30.12. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
lehti 