”Kansanterveyslain mukana 1970-luvulta alkaen luotu terveyskeskusjärjestelmä on rapautumassa ja kaipaa kiireistä kohennusta.”
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajan Pekka Puskan puhe viime vuoden marraskuussa oli se kipinä, joka sytytti Kansan Uutisten Tutkimme asiaa -hankkeen. Miten on mahdollista, että yksi hyvinvointivaltion kulmakivistä saa rauhassa murentua?
Tässä vaiheessa on aika kysyä Puskalta itseltään tarkennusta siihen, mikä terveyskeskuksia rapauttaa ja mitä asialle pitäisi tehdä.
Puska sanoo puhuvansa perusterveydenhuollon puolesta, koska se on lähellä koko kansaa niin tautien ennalta ehkäisemisessä kuin niiden hoitamisessakin.
– Työterveyshuollosta on tullut ohituskaista työssä oleville ja ehkä vähän varakkaammille. Nyt terveyskeskukset pitää nostaa samalle tasolle koko kansan systeeminä, vaatii Puska.
Verotuksen keventäminen pois palveluista
Miten se tehdään? Tässä tulee Pekka Puskan vastauksia:
Ensimmäiseksi kysymys on tässäkin tapauksessa rahasta.
– Meillä terveyteen käytetään bruttokansantuotteesta vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin. Kansa olisi valmis maksamaan enemmän veroakin, jos sairaat ja vanhukset hoidetaan, hän sanoo ja näyttää Taloustaito-lehdestä veroprosentteja kuvaavia käyriä vuodesta 1991 vuoden 2012 ennakkotietoihin. Laskeva suunta on ollut voimakas.
– Verotusta on alennettu, velkaa otettu ja palvelut kärsivät, hän sanoo.
– Me kuitenkin sanomme, että kansakunnan kilpailukyky on pitkän päälle kiinni siitä, että on terve, hyvinvoiva kansa eikä ole syrjäytyneitä. Ruotsi ja Suomi ovat pärjänneet myös taloudellisesti. Ei se niin ole, että verotusta pitää keventää kilpailukyvyn takia.
Raha terveydenhuollon sisällä myös jakautuu Puskan mielestä epätarkoituksenmukaisella tavalla.
– Kansanterveyslain henkinen tavoite oli, että puolet perusterveydenhuoltoon, toinen puoli sairaalalaitokseen. Suhde on keikahtanut niin, että kaksi kolmasosaa voimavaroista ja lääkärinviroista menee sairaaloihin. Jos tasapaino olisi fifty-fifty, terveyskeskukset olisivat aika lailla kunnossa.
Syynä keikahdukseen Puska pitää sairaalalaitoksen parempaa lobbauskoneistoa verrattuna terveyskeskusten tarpeisiin.
Kuntauudistusta ei varaa odottaa
Toisena kysymyksenä Puska vaatii terveydenhuollon järjestämisestä poliittista ratkaisua, kuten hallitusohjelmassakin on luvattu. Kuntauudistusta ei voi jäädä odottamaan.
– Aika lailla ollaan yksimielisiä siitä, että terveys- ja sosiaalipalvelujen järjestämisen pitäisi olla nykyistä paljon suuremmilla alueilla. Emme ole THL:ssä ottaneet kantaa siihen poliittiseen kysymykseen, ovatko suuremmat alueet kuntia, maakuntia vai kuntayhtymiä.
Koska kuntauudistus näyttää etenevän hitaasti, ei päätöstä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä saa Puskan mukaan jäädä odottamaan sen varjossa. Päätös tästä uudistuksesta tarvitaan nyt.
Haastattelun jälkeisenä päivänä peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson ottikin kantaa 15–20 sosiaali- ja terveysalueen (sote-alue) puolesta. Niiden väestömäärä olisi 250 000–300 000 ja valtionosuudet ohjattaisiin kuntien sijasta alueille.
Puskan mukaan pienikin terveyskeskus voi toimia hyvin.
– Mutta heti kun se yksi hyvä lääkäri lähtee, terveyskeskus on pulassa. Näitä asioita vahvasti ja nykyaikaisesti hoitamaan pitää olla isompi väestöpohja, jossa ammattihenkilöstön työasiat ja päivystykset voidaan järjestää paremmin.
Yksityinen aidosti yksityiseksi
Sote-alueelle tulevan rahoituksen lisäksi THL kannattaa sairausvakuutuksen yksityislääkärirahoituksen ohjaamista tähän uuteen järjestelmään.
– Sairausvakuutus on eräällä tavalla verorahaa. Tutkimustulokset ovat niin selviä, että yksityislääkärivastaanottojen, jotka ovat vielä pääasiassa ylikansallisia firmoja, palvelut ovat hyväosaisemmille ja terveemmille. Ei yksityinen terveydenhuolto siihen kaadu, mutta se olisi tämän jälkeen aidosti yksityistä.
Puskan mukaan tässä puhutaan sadoista miljoonista euroista.
Keikkalääkäri ei tunne potilaita
Kolmantena asian Puska mainitsee, että palvelut pitäisi järjestää mahdollisimman pitkälle kuntien omana toimintana.
– Ulkoistamisessa pitäisi olla hyvin pidättyväinen. Se voi tuntua helpolta ratkaisulta, että ostetaan palvelut suurfirmoilta, mutta toiminnallisesti ja taloudellisesti se on huono systeemi pitkän päälle.
Toiminnallisesti ongelma tulee siitä, että lääkäreitä tulee ja menee.
– Perusterveydenhuollon lähtökohta on olla lähellä ihmistä ja tuntea väki. Pitkäaikaiset hoitosuhteet ovat aivan toista kuin joku nuori keikkalääkäri, joka ei tiedä yhtään, mistä on kysymys. Aloittaa aina alusta ja voi tehdä virheellisiä hoitoratkaisuja, koska ei ymmärrä ongelman varsinaista taustaa, Puska painottaa.
Tästäkö syntyvät ne turhina pidetyt lähetteet erikoistutkimuksiin
– Varmuuden vuoksi lähetetään potilaita sairaalaan.
Ennalta ehkäisystä myös kysymys
Vielä neljäs asia:
– Se on tärkeää, miten työt perusterveydenhuollossa järjestetään. Monta asiaa voidaan hoitaa joustavasti ja paremmin ammattihenkilöstöä kuuntelemalla.
Jos perusterveydenhuoltoa ei saada kuntoon, tulevienkin sairauksien torjunta horjuu.
– Suuret kansatautimme – sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, useimmat syövät – ovat aika pitkälle lääketieteellisesti ennalta ehkäistävissä olevia tauteja myöhäiseen ikään asti.
Valinnan vapaus hyväosaisten puhetta
Pekka Puska ei lakkaa ihastelemasta 1970-luvun kansanterveyslakia. Yksittäisten kunnanlääkäreitten sijaan tuli kokonaisuus, jossa koko kansan kattava perusterveydenhuolto suunniteltiin.
Lisäksi siihen sisältyi nyt melkein unohtunut väestövastuu.
– Terveyskeskusten piti suunnitella toimintansa niin, että väestöstä kannetaan huolta. Vähäosaisista ja muista, jotka eivät tule kysymään palveluita.
– Tänä päivänä huolta kannetaan kustannustehokkaista palveluista ja valinnan vapaudesta. Kyllä valinnan vapaus helposti on vähän hyväosaisten puhetta. Köyhä mökin mummo kysyy vain, pääseekö lääkäriin vai ei.
Hyvinvointi on kasvava bisnes
Miten tällainen perusterveydenhuollon rapautuminen on mahdollista? Miksi yksityinen sektori on noussut julkisen haastajaksi?
Pekka Puskan mukaan taustalla oleva ilmiö on yleismaailmallinen:
– Elintason noustessa sairaan- ja terveydenhoito, hoiva sekä hyvinvointi on kasvava bisnes. Sitten on laajennettu näitä firmoja, jotka Suomessa sattuvat olemaan aika lailla ulkomaisessa omistuksessa, eikä olekaan riittävästi yksityistä kysyntää. Siksi nämä firmat menevät julkiselle kukkarolle, kuntien kukkarolle. Puhutaan yksityisestä bisneksestä, mutta ei ole asiakkaita. Asiakkaita ovatkin kunnat.
– Julkisen palvelujärjestelmän tehtävä on yrittää pitää potilas terveenä niin, ettei tarvitse tulla lääkäriin. Yksityisen puolen tehtävä taas on lisätä koko ajan kysyntää. Keksiä uusia asioita, että bisnes kasvaa. Tässä on perustavaa laatua oleva ero.
Lääkärit eivät arvosta terveyskeskuksia
Terveyskeskusten lääkärivajeesta on esitetty kovia lukuja. Tuhannen lääkärin vajeesta puhui Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtaja Aki Lindén Lääkäripäivillä. Ylöjärven perusturvajohtaja Kari Virta totesi aiemmassa tämän sarjan jutussa, että kymmenessä viime vuodessa Suomessa on valmistunut 8 000 lääkäriä, mutta laskennallisesti heistä yhtään ei ole saatu terveyskeskuksiin.
Pekka Puskan mukaan tuhannen lääkärin vääristymä pitää paikkansa. Kaksi kolmasosaa lääkäreistä työskentelee sairaaloissa.
– Ei meillä oikeasti ole lääkäripulaa. Jos perusterveydenhuollossa on houkuttelevia työpaikkoja ja riittävät resurssit, varmasti lääkäreitä löytyy. Mutta terveyskeskusten arvostus lääkäreiden piirissä on huono.
Haastattelu on osa Tutkimme asiaa -sarjaa. Lue keskiviikkona, miksi terveyskeskustyötä tekevät enää ”viimeiset mohikaanit.”
uutiskirje 
