Vanhuspalvelulain valmistelu kiteytyy yhteen sanaan: henkilöstömitoitus.
Se puuttuu huhtikuussa valmistuneesta lain uudesta luonnoksesta. Se puuttui myös edellisestä luonnoksesta.
Eikä politiikan toteuttamisen pyhä kirjakaan eli hallitusohjelma edellytä lakiin määräyksiä siitä, kuinka monta vanhusta on yhtä hoitajaa kohti vanhuspalveluissa.
Mekin olemme hallitusohjelmassa hyväksyneet sen, että ilman mitoitusta voidaan tulla toimeen.
Luonnosta on kuitenkin arvosteltu lähes yksinomaan henkilöstömitoituksen puuttumisesta.
Vasemmistoliiton puoluehallitus vaati kannanotossaan, että henkilöstömitoitus on määriteltävä osana lakiin kirjattavia laatumääräyksiä. Samansuuntaisia vaatimuksia on kuultu myös hallituspuolueista demareilta, kokoomuksesta ja kristillisdemokraateilta. Oppositio kiirehti tuoreeltaan ruttaamaan luonnoksen.
Suosituksista pakkoon
Vanhuspalvelulakia valmistellaan takaamaan iäkkäille kansalaisille palvelut eli laadukas hoito. Se koskisi vanhuuseläkeiän saavuttaneita, joille tarvittaessa tehtäisiin henkilökohtainen palvelusuunnitelma.
Parannusta halutaan, koska nyt vanhustenhuoltoa ohjataan laatukriteereillä, jotka eivät ole sitovia. Niinpä vanhukset ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikasta riippuen.
Vanhuspalvelulaki on vasemmistoliiton lempilapsia. Se on ajanut sitä vuodesta 2004.
Viime eduskuntakauden hallitus sai lain lähes valmiiksi silloisen peruspalveluministeri Paula Risikon (kok.) johdolla. Esitys ei kuitenkaan ehtinyt eduskunnan käsittelyyn ennen vaaleja. Uusi peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) pani lain uuteen valmisteluun.
Henkilöstömitoitus puuttuu yhä, vaikka ministeri oli luvannut sen.
Minimistä maksimi?
Vasemmistoliiton kansanedustaja Erkki Virtasen mukaan henkilöstömitoitus on tärkeä asia. Mutta onko se ratkaiseva?
– Hallitusohjelmakirjaus ei edellytä henkilöstömitoitusta. Mekin olemme siis hyväksyneet sen, että ilman mitoitusta voidaan tulla toimeen, Virtanen toteaa. Hän oli vuoden takaisissa hallitusneuvotteluissa sosiaali- ja terveysryhmän neuvottelija.
– Hallitusohjelman lähtökohtana oli Risikon johtaman valmistelutyön sisältämä palvelusuunnitelma, jossa kunkin vanhuksen oikeudet on määritelty lähes subjektiivisiksi oikeuksiksi, hän sanoo.
Hänestä näin tulisi olla aikanaan laissakin.
– Jos henkilöstömitoitusta ei ole, sekä palvelujen saatavuus että laatu pitää määritellä niin sitovasti, että ne molemmat täyttävät vanhusten inhimillisen kohtelun edellytykset.
Virtanen arvioi, että uusi luonnos ei vastaa hallitusneuvotteluissa sovittua tavoitetta. Hän pitää olennaisena vanhusten hyvän hoidon kannalta, että säädetään juuri tuo palvelujen määrällinen ja laadullinen saatavuus.
– Tässä ei ole määritelty. Siinä on se ongelma, hän sanoo.
Hän muistuttaa, että henkilöstömitoituksessakin on ongelmansa.
– Minimistä tulee helposti maksimi, hän sanoo.
Se tarkoittaisi, että hoidon taso voisi laskea kunnissa ja laitoksissa, joissa nyt ylitetään se taso, joka nykyisillä vyönkiristysajan rahavaroilla voitaisiin määrätä minimiksi.
Virtanen toteaa, että hallituspuolueiden pitää nyt käydä keskuudessaan vakavahenkistä keskustelua siitä, mitä halutaan.
– Kerrata, mikä oli se tahto, jonka kirjoitimme yhdessä hallitusohjelmaan.
Raha vähenee
Laki on tarkoitus saada voimaan ensi vuoden alusta. Kustannukset maksavat valtio ja kunnat puoliksi. Raha onkin tiukka paikka aikana, jolloin kaikki ministeriöt joutuvat leikkaamaan menoistaan.
– Näyttäisi käyneen niin, että lakiin tarvittava rahan määrää on ajateltu supistettavan jopa siitä, mitä siihen varattiin hallitusneuvotteluissa ja silloin jo tingittiin pitkälle, Virtanen sanoo.
Hallitusneuvotteluissa vanhuspalvelulain arvioitiin nielevän vuodessa noin 150 miljoonaa euroa, jonka kunnat ja valtio maksaisivat puoliksi. Nyt valtion kunnille osoittamia valtionosuuksia näyttää varattavan 60 miljoonan euron edestä.
Asetuksella vai lailla?
Ministeri Guzenina-Richardsonin mukaan asetuksella voidaan tarvittaessa määrätä henkilöstön määrästä. Näin hän sanoi eduskunnan kyselytunnilla. Se tarkoittaisi, että asiasta ei säädetä varsinaisessa laissa, mutta hallitus voisi hoitaa sen asetuksella ohi eduskunnan.
– Keskeiset asiat pitää olla laissa, Virtanen sanoo.
– Hyvinvointiryhmän hallitusneuvottelijana, hallituspuolueen kansanedustajana ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä edellytän, että pääsen itse osallistumaan tähän päätöksentekoon.
uutiskirje 
