Otsake todentuu Charles Chaplinin klassikossa Poika (1921) akselilla sätkien jämät, resuhanskat ja löytölapsi.
Viime mainittu on tarinan kannalta oleellisin. Epätoivoinen äiti (Edna Purviance) hylkää aviottoman lapsensa jättäen tämän mielestään oikeaan paikkaan. Seurauksena on tapahtumakylläinen soppa, jonka punaisena lankana kulkee lähimmäisenrakkaus.
Chaplinin ensimmäinen pitkä komediaohjaus (tosin pituutta on vain 60 minuuttia) on merkkipaalu sekä komedian että koko elokuvan historiassa.
Chaplin on kulkuri ja Jackie Coogan poika. Kurjuudessa elävä kaksikko ei sure osaansa, vaan osallistuu myös työelämään, tosin paljolti omilla ehdoillaan. Tyylin ohella köyhän perusoikeuksiin kuuluvat kepulikonstit.
Lyhyt johdanto lupaa hymyä ja kyyneleitä, mutta mukaan mahtuu reipaslentoisempaakin lystiä. Kulkuri kunnostautuu jopa naisten naurattajana, tosin siitä ei tykkää naisen puoliso, korttelin karski konstaapeli.
Leffa tulvii sosiaalista paatosta, farssia, mainiota tilannekomiikkaa ja unohtumattomia episodeja. Varsinaisia helmiä ovat pojan ja sijaisisän nyrkkeilymatsit korttelin kauhuja vastaan, peitto ja poncho -episodi, yömajajakso sekä ”Matrix-liitelyä” ennakoiva unijakso.
Sen kautta tarinan olisi voinut päättää toisinkin, mutta Chaplin on Chaplin, pahassakin paikassa hän antaa toivolle tilaa.
Chaplinin poika
Yle Teemalla sunnuntaina klo 18.00
uutiskirje 
