Ukkostaa ja myrskyää, joku jyskyttää oveen. Tummanpuhuvissa lähikuvissa ison talon vanhaemäntä (Annie Mörk) aprikoi pitkään menoa ikkunan ääreen.
Hornankoski (1949) on ehtaa Teuvo Tuliota, vaikka ohjaajaksi on merkitty Roland af Hällström. Todellisuudessa ohjaaja on Tulio. Sotkun syynä on paljolti se, että kohtaukset kuvattiin ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi. Tulos todentaa kuvaaja Esko Töyrin näkemyksen, jonka mukaan af Hällström oli lähinnä apulaisohjaaja, joka vastasi repliikeistä.
Jussi Talven käsikirjoittama tarina on tematiikaltaan hyvin tuliolainen melodraama. Ison talon mailla kuohuu paljon hurjemmin kuin Niskavuori-filmeissä. Yli-Koskelan veljekset (Åke Lindman ja William Markus) käyvät hurjan taiston samasta naisesta (Regina Linnanheimo), mukana kuvioissa on myös piika Irma (Rauha Rentola).
Tulion intohimoinen tapa kuvata ihmistä ja luontoa sävyttää kuvastoa ensi hetkistä lähtien. Tulio on kotimaisessa elokuvassa ainutkertainen tekijä tavassaan luoda vaikuttavan alkuvoimaista elokuvaa.
Aikalaiskritiikeissä puhuttiin vähemmän imartelevasti tahattomasta parodiasta. Osittain sitäkin, mutta paradoksaalista kyllä, enimmäkseen Tulion voitoksi. Tanssi- ja koskenlaskukohtauksia hän oli käyttänyt jo parissakin aiemmassa elokuvassaan.
Päätöksessä on veikeän surrealistista kutinaa, kun pastoraali-idylli kohtaa modernin teknologian.
Hornankoski
Yle Teema klo 21.50
uutiskirje 
