Monena päivänä heinäkuisissa YK:n asekauppasopimusneuvotteluissa puheenjohtaja avasi kokouksen kertomalla tarinan. Joku tarinoista kertoi keskustelusta lapsenlapsen kanssa, joku toinen jalkapallosta.
Viimeisellä viikolla puheenjohtaja Moritan puhui siitä, kuinka nämä neuvottelut ovat kuin argentiinalaista tangoa. Tangoa on tanssittava yhdessä tanssiparin kanssa, ei jokainen omaan suuntaansa tempoen.
Kuten tavallista, monien maiden edustajat jatkoivat samasta teemasta. Monet maat kertoivat mielellään tanssivansa tangoa Moritanin kanssa ja etenevänsä yhdessä kohti asekauppasopimusta.
Vaarana on, että viivästyminen heikentää sopimusta.
Kuuba, kuten täällä on tullut tutuksi, oli eri mieltä. Kuuba katsoo, että nämä neuvottelut eivät ole argentiinalaista tangoa, vaan kuubalaista rumbaa. Rumbassa kokonainen salillinen ihmisiä tanssii yhdessä. Kuuban edustaja kertoi luottavansa Moritanin osaamiseen myös rumbaa tanssittaessa.
Mistä b-vaihtoehto?
Heinäkuussa pidetyt neliviikkoiset neuvottelut eivät kuitenkaan sujuneet kuin tanssi, vaan päättyivät umpikujaan. Sopimus olisi pitänyt hyväksyä konsensuksella, eikä konsensusta löytynyt.
Yhdysvallat sanoi, että se tarvitsee lisää aikaa ja monet muut koko kokouksen ajan hankalasti käyttäytyneet ja sopimukseen penseästi suhtautuneet maat yhtyivät Yhdysvaltain toiveeseen viivyttelystä.
Neuvottelujen ajan haluttiin keskittyä saamaan sopimus valmiiksi ja hyväksyttyä ennen neuvottelujen päättymistä. Tämä oli viisas strategia, mutta nyt on ongelmallista, ettei riittävästi ole pohdittu b-vaihtoehtoa.
Yhdysvallat on ehdottanut, että asia vietäisiin YK:n yleiskokoukseen ja pidettäisiin uusi kokous ensi kesänä. Siinä muokattaisiin (heikennettäisiin) sopimusta, jonka jälkeen se voitaisiin hyväksyä.
Hyväksyntä yleiskokouksessa?
Monet muut maat ovat sen kannalla, että viime viikon torstaina pöydällä ollut kohtuullisen vahva sopimusluonnos vietäisiin yleiskokoukseen, jossa se voitaisiin hyväksyä normaalilla äänestysmenettelyllä kokouksessa vaaditun konsensuksen sijaan.
Vahvan sopimuksen saamiseksi ripeästi tämä olisi luultavasti paras vaihtoehto ja on todennäköistä, että Suomi yhtenä sopimuksen aloitteentekijämaista on myös tällä kannalla. Toivottavasti näin toimitaan.
Ja tähän loppuun voitte kuvitella ne kirosanat, jotka liittyvät tähän viivästykseen. Häveliäisyyttäni en lähettänyt julkaistavaksi sitä tekstiä, jossa olisi ollut vain se osio, vaikka mieli teki.
Kirjoittaja on rauhanjärjestö Sadankomitean pääsihteeri ja hän osallistui 2.–27. heinäkuuta YK:n asekauppasopimusneuvotteluihin osana Suomen valtion delegaatiota.