Kalevi Höltän mielestä työtuomioistuimelle annettu rooli sopii huonosti suomalaiseen oikeusjärjestykseen. Se katsotaan niin erehtymättömäksi instanssiksi, ettei sen päätöksistä ole säädetty minkäänlaista valitusoikeutta. Työtuomioistuimen ratkaisu on aina lopullinen totuus.
Työtuomioistuimen lisäksi ainoastaan valtakunnanoikeudella on näin vahva asema.
Höltän valtiosääntöoikeuden alueeseen kuuluva tohtorinväitöskirja Toimintaoikeudet ja työtaisteluvapaus tarkastettiin Turun yliopistossa elokuun lopulla.
Höltän mielestä valitusoikeus työtuomioistuimen päätöksistä voitaisiin antaa esimerkiksi Helsingin hovioikeudelle.
– Toinen vaihtoehto voisi olla, että työriidat käsiteltäisiin alioikeuksissa ja työtuomioistuin toimisi muutoksenhakuelimenä.
Hölttä, 67, on tehnyt pitkän uran ammattiliittojuristina SAK:laisessa Puuliitossa. Valtiosääntöoikeudellinen väitöskirja on hänen mukaansa irtiottoa tukasta työoikeudellisesta näkökulmasta.
Työtaisteluoikeuden lisäksi Hölttä tarkastelee väitöskirjassaan myös muita kansalaisoikeuksia, kuten kokoontumis- ja mielenosoitusvapautta. Myös niihin, kuten työtaisteluoikeuteenkin, kohdistuu hänen mukaansa rajoituspyrkimyksiä, jotka eivät istu demokraattiseen oikeusvaltioon.
Esimerkiksi mielenosoitusvapautta pyritään usein rajoittamaan vetoamalla yleiseen järjestykseen tai liikenteelle aiheutuviin vaikeuksiin.
– Lisäksi poliisijoukot tulevat nykyisin mielenosoituksiin niin vahvasti varustettuina, ettei sinne tavallinen kasvissyöjä oikein uskalla edes mennä.
Lakko-oikeus perustuslakiin
Työtaisteluoikeus nauttii useiden kansainvälisten sopimusten suojaa. Myös Suomen perustuslain katsotaan turvaavan työtaisteluoikeutta mutkan kautta. Sen ajatellaan sisältyvän perustuslain 13 §:n mukaiseen järjestäytymisoikeuteen.
Höltän mielestä Suomen perustuslakiin tulisi eurooppalaiseen tapaan kirjata työtaisteluoikeus suoraan ja kiertelemättä.
– Esimerkiksi Ranskassa tunneta sellaista käsitettä kuin laiton lakko. Lakkoon ryhtyminen on jokaisen kajoamaton perusoikeus.
Hölttä tarkastelee työtaistelua vapausoikeutena, joka kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan. Hänen mielestään työtaistelun käsite on lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä epämääräinen. Sen perusteella lähes mikä tahansa painostustoimi, vaikkapa ostoboikotti, voidaan määritellä työtaisteluksi, josta voidaan tuomita lakkosakko.
Höltän mukaan näin on käynytkin 80-luvun lopulta, Mallasjuoman tapauksesta lähtien. Tuolloin Elintarviketyöläisten liiton paikallinen ammattiosasto tuomittiin lakkosakkoihin. Ammattiosaston toimikunnan jäseniä oli osallistunut kokoukseen, jossa julistettiin työtekijöitä irtisanoneen Mallasjuoman tuotteet ostoboikottiin.
Hölttä esittää työtaistelun määrittelemistä käytettyjen keinojen kautta, ei tavoitteiden. Hän sanoo kehittäneensä määritelmää saksalaisten oppien pohjalta.
– Työtaistelu kohdistuu työnantajan välittömään työnjohto ja valvontaoikeuteen, Hölttä määrittelee.
Pakkotyötä ilman kriisitilannetta
Viime aikojen rajuimpana työtaisteluoikeuden rajoituksena Hölttä pitää menettelyä hoitajina taannoisen työtaistelun tuoksinassa. Eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä säädettiin laki, jolla sairaanhoitajia velvoitettiin töihin.
Tehyn taistelukeino olivat joukkoirtisanoutumiset. Lääninhallitus olisi lain nojalla voinut määrätä alan ammattihenkilön töihin ja osoittaa myös työpaikan. Ns. potilasturvalaki oli mielenkiintoinen siksikin, ettei se kohdistunut vain niihin, jotka olivat jättämässä työnsä, vaan kaikkiin alan työntekijöihin.
– Näin raju toimenpide, ihmisten pakottaminen töihin, edellyttäisi kriisitilannetta, joka pitäisi selvästi todeta.
Potilasturvalain kohdalla mitään kriisitilannetta ei kuitenkaan todettu. Pelättiin vain tilanteen saattava äityä pahaksi.
Hölttä huomauttaa, että Suomessa on valmiuslaki. Jos yhteiskuntaa uhkaa todella vaara, voidaan varotoimiin ryhtyä kriisilainsäädännön nojalla.
– Kun mennään rajoittamaan perusoikeuksia, voi perusteena olla vain yhteiskuntaa todella uhkaava vaara, kriisitilanne.
uutiskirje 
