Toissa perjantaina sai meillä ensi-iltansa toimintajännäri Taken 2. Sen edeltäjän Taken (2008) motoksi sopisi 1950-luvun suositun amerikkalaisen perhesarjan nimi: isä tietää kaiken.
Isukki on entinen ammattisotilas (Liam Neeson) ja avioeroisä. Hän ei ole innostunut 17-vuotiaan tyttärensä Pariisin-reissusta. Roolissa Maggie Grace kiljahtelee ja pomppii kuin alakouluikäinen.
Isän pelkäämä pahin tapahtuu heti, kun amerikkalaisneidot saapuvat Pariisiin. Isä lentää paikan päälle ja on taustansa suomien mahdollisuuksien puolesta heti konnien kintereillä. Kaiken takana on naiskauppaan erikoistunut liiga.
Vakava aihe saa yksioikoisen ja suorastaan tökerön suoraviivaisen käsittelyn. Jenkkisankari osoittautuu sen sortin yksinäiseksi sudeksi, että tarina ampuu komeasti yli ja pamahtaa lopussa täysin korniksi. Joku tolkku pitää hommassa olla, on kysymys sitten mistä lajityypistä tahansa. Tässä mielessä Taken on toimintafilminä heppoinen tuttavuus.
Keskeinen pointti ja siltä pohjalta hyvä vastaan paha -matsi on toki tietoisen kärjistetty: mitäpä isä ei tekisi tyttärensä eteen. Aihe ei kuitenkaan saa arvoistaan tunnelatausta, kun juonikuvio etenee tähän malliin. Ei kunnon toimintarainassa näin pahoista paikoista selvitä näin helposti.
Takaa-ajoissa on ylikerroksilla käyvää kökköyttä. Kässärin ovat tehneet euro-actionin kultasormi Luc Besson ja Robert Mark Kamen. Kaksikon astetta onnistuneempia luomuksia ovat Transporter-filmit. Ohjaaja on Pierre Morel.
Taken. Nelonen torstaina kello 21.30.
uutiskirje 
