Kansan Uutisissa kerrattiin tiistaina aluehallintouudistuksen vaiheet, jota luontojärjestöt kutsuivat myös ympäristöhallinnon alasajoksi. Entinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen (kok.) sanoi ympäristöasioiden jaon aluehallintoviranomaisille ja ELY-keskuksiin pirstoneen niin voimavarat kuin osaamisenkin. Kainuun ELY-keskuksessa yksi virkamies vastaa Talvivaaran valvonnasta ja hänellä on muitakin asioita hoidettavanaan.
Ympäristöjärjestöjen huolenaiheena uudistusta tehtäessä oli varsinkin alueellisen ympäristöhallinnon heikkeneminen.
– Maakunnissa ympäristökysymykset jäävät käytännössä elinkeinokysymysten alle, kun TE-keskuksen johtaja määrittelee viime kädessä linjaukset. Ympäristö jää jalkoihin, koska elinkeinokeskuksen tehtävä on edistää elinkeinoja, varoitti esimerkiksi WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen marraskuussa 2009, jolloin uudistuksesta päätettiin.
Talouden ehdoilla mennään
Ovatko Talvivaaran tapahtumat nyt jotain sellaista, joka oli silloin mielessäsi, Jari Luukkonen WWF:stä?
– Silloin pelättiin, että tämän tapaisia toimia saattaa tapahtua. Talvivaara on ikävän hyvä esimerkki siitä, miten ELY-keskus pahimmillaan voi toimia. Kun mennään talouden ehdoilla, niin ympäristöasiat tulevat sen jälkeen kolmantena tai muulla sijalla.
– Talvivaarassa, niin kuin kaivostoiminnassa ylipäätään Suomessa, on ongelma se, että tuotanto on tietynlaisessa valtion suojeluksessa. Sitä on katsottu läpi sormien. Pääasia, että saadaan kaivosyhtiöitä toimimaan täällä. Se on ollut ensisijainen lähtökohta, vasta sitten on alettu miettiä, että mitä muuta pitää ottaa huomioon, kun niiden toiminta alkaa.
Voitko täsmentää, miten ELY-keskusuudistus vaikutti siihen, mitä sanotaan ympäristöhallinnon alasajoksi verrattuna edeltävään tilanteeseen?
– ELY-keskus edistää ja valvoo elinkeino-, liikenne- ja ympäristöasioita. Jos ensimmäinen lähtökohta on edistää elinkeinoja ja jos ympäristöasioiden huomioon ottaminen on samassa organisaatiossa, niin selkeä valvonta on haastavaa. Sen sijaan jos meillä olisi erilliset ympäristökeskukset, jotka valvovat ulkopuolisena toimijana, niin ilman muuta se on tehokkaampaa.
Virkamiehet eivät syyllisiä
– Mutta kun Talvivaarassa etsitään virkamiesten puolelta syyllisiä, niin täytyy koko ajan muistaa, että kaikissa tällaisissa tapauksissa toiminnan harjoittaja on tietenkin vastuutaho. Hänen pitää pitää huolta siitä, että toiminta pysyy lakien ja normien puitteissa eikä mennä virkamiesten taakse siinä, että ei ole tehty sitä tai tätä.
Katastrofaalinen tila
Millä tavalla ympäristöhallinnon voimavarat vähenivät tässä uudistuksessa?
– Kun on keskustellut ympäristöhallinnon virkamiesten kanssa, niin siellä on todettu ylipäätään ELY-keskusten ympäristöpuolen olevan katastrofaalisessa tilanteessa tällä hetkellä. Valtionhallinnon tuottavuusohjelmat ovat ELY-keskuksissa tarkoittaneet, että leikataan ensisijaisesti ja erityisesti ympäristöpuolen virkamiehiä suhteessa muita enemmän. Ja kun tiedetään kuinka pieni ympäristöhallinto on ja oli, niin se on eri asia, vaikka leikkaukset tehtäisiin samassa suhteessa. Jos viidestä ihmisestä vähennetään yksi, jää neljä. Jos viidestäkymmenestä leikataan kymmenen, neljäkymmentä jää jäljelle.
Toimilupa ennen jäteasioiden hoitamista
Mitä tarkoitat sillä, että kaivosala on valtiovallan erityissuojeluksessa?
– Sen sijaan, että kunnolla selvitettäisiin mitä vaikutuksia kaivoksilla on ja millä tavalla niihin täytyy varautua, niin lähdetään siitä että on pääasia saada kaivosyhtiö tulemaan Suomeen ja aloittamaan toiminta.
– Ei pelkästään Talvivaara vaan Raahen kultakaivos on pöyristyttävä esimerkki. Annetaan kaivokselle toimintalupa ennen kuin jätevedenkäsittelyasiat ovat valmiina. Sitten huomataan, että kun tarkoitus oli varastoida jätevedet kaivosalueelle, niin vesisateet täyttävät yllättäen altaat ja jätevedet johdetaan puhdistamattomina luontoon. Se on täysin kestämätön lähtökohta.
Asiasta enemmän perjantaina 16.11.2012 ilmestyvässä Viikkolehdessä.
uutiskirje 