Pintaa syvemmältä
Lentoyhtiöiden asiakaslehdet jäävät minulta yleensä lukematta, mutta työmatkalennolla Nairobiin silmiin osui yllättäen kiinnostava artikkeli. Kenya Airwaysin asiakaslehdessä kerrottiin Afrikan lupaavista energianäkymistä. Useissa Afrikan maissa on viime aikoina löydetty suuria määriä öljyä ja maakaasua. Eri puolilla Afrikkaa on käynnistetty myös hankkeita aurinkovoiman, vesivoiman ja tuulivoiman hyödyntämiseksi.
”Potentiaalisten energiavarojen määrällä mitattuna Afrikasta on jo tullut globaali jättiläinen”, totesi artikkelin kirjoittaja, Lontoossa ilmestyvän African Business -lehden päätoimittaja Anver Versi.
Kenian intialaisväestöön kuuluva Anver Versi kertoo kysyneensä Intian pääministeriltä Manmohan Singhiltä, mitä tämä piti maansa tärkeimpänä prioriteettina. Pääministeri vastasi, että jos kysymys olisi esitetty 15 vuotta sitten, hän olisi sanonut, että ruoka oli Intialle kaikkein tärkeintä. Mutta nyt hän vastasikin, että energia oli ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä.
Afrikka sananmukaisesti istuu laajojen, vielä hyödyntämättömien energiavarantojen päällä.
Samaa mieltä olivat Anver Versin tapaamat lukuisat intialaiset liikemiehet, joiden mielestä ainoastaan energian puute oli esteenä sille, että Intiasta tulisi yksi maailman johtavista talouksista.
Niinpä intialaiset yhtiöt etsivät parhaillaan öljyä, maakaasua ja kivihiiltä eri puolilla Afrikkaa. Myös Kiinan voimakkaat intressit Afrikassa johtuvat ennen muuta maan pyrkimyksistä löytää teollisuutensa tarpeisiin uusia energialähteitä.
”Sama koskee myös koko muuta maailmaa”, Anver Versi kirjoittaa. ”Kaikki tarvitsevat talouskasvuunsa energiaa, ja Afrikka sananmukaisesti istuu laajojen, vielä hyödyntämättömien energiavarantojen päällä.”
Afrikan maiden maaperässä on todennettuja öljyvaroja 132 miljardia tynnyriä, mikä vastaa kahdeksaa prosenttia maailman kaikista öljyvaroista. Maakaasua Afrikassa on 15 biljoonaa kuutiometriä, noin seitsemän prosenttia maailman kokonaismäärästä.
Maanosasta voi tulla lähiaikoina huomattava tekijä myös uusiutuvan energian tuotannossa. Kongojokeen suunnitteilla olevilla padoilla voidaan Anver Versin mukaan tuottaa energiamäärä, joka on suurempi kuin Yhdysvaltojen koko energiakapasiteetti.
Vaikka Afrikka kuuluu potentiaalisten energialähteiden määrässä mitattuna maailman rikkaimpiin alueisiin, sen oma energiankulutus on vielä selvästi alhaisempi kuin muissa maanosissa.
Anver Versin artikkelin yhteydessä julkaistu taulukko paljastaa, että esimerkiksi öljyrikkaassa Angolassa sähkönjakelun piirissä on vain 15 prosenttia väestöstä. Keniassa vain 14 prosenttia kotitalouksista on yleisen sähkönjakelun piirissä.
Versi muistuttaa, että useimmissa mustan Afrikan maissa väestön enemmistö elää edelleen maaseudulla, usein kokonaan vailla sähköä. Maaseudulla tärkein energianlähde on puu, jota kerätään yleensä lähialueiden metsistä polttopuuksi tai ostetaan taajamien toreilta puuhiiliksi jalostettuna.
”Mikäli Afrikka haluaa lunastaa oikeutetun paikkansa maailmassa ja kiihdyttää talouskasvuaan, energiaa olisi pikaisesti saatava asukkaiden ja paikallisten yrittäjien käyttöön myös kotimaassa.”
Tällä hetkellä koko maailman öljyntuotannosta 11 prosenttia tuotetaan Afrikan maissa. Maakaasutuotannosta kuusi prosenttia on peräisin Afrikan maiden maaperästä. Afrikan maiden öljystä ja maakaasusta 60 prosenttia viedään maanosan ulkopuolelle – Aasiaan, Amerikkaan ja Eurooppaan.
Saharan eteläpuolisen Afrikan kaksi suurinta öljyntuottajamaata Nigeria ja Angola lisäsivät viime vuonna rajusti öljyntuotantoaan. Nigeriassa tuotanto kasvoi yli kahteen miljoonaan tynnyriin päivässä sen jälkeen kun Nigerjoen suiston öljyalueilla päästiin sopimukseen alueella toimivien kapinallisryhmien kanssa.
Nigerian öljyntuotannon uskotaan nyt kaksinkertaistuvan vuoteen 2016 mennessä neljään miljoonaan tynnyriin päivässä, mikä tekisi Nigeriasta maailman viidenneksi suurimman öljyntuottajan heti Venäjän, Saudi-Arabian, Yhdysvaltojen ja Iranin jälkeen.
Afrikassa on tällä hetkellä yhteensä 17 öljyntuottajamaata, mutta uusien öljylöytöjen ansiosta määrä tulee lähivuosina kasvamaan. Nigerian ja Angolan ohella maanosan tämän hetken suurimpia öljymaita ovat Algeria ja Libya, seuraavina Egypti, Sudan ja Päiväntasaajan Guinea.
Lähivuosina myös Uganda ja Tansania ovat liittymässä öljyntuottajamaiden joukkoon. Myös Keniassa ja Somaliassa öljynetsintähankkeet ovat olleet lupaavia. Mosambikin edustalla vastikään tehty 800 miljardin kuution maakaasulöytö saattaa puolestaan tehdä tästä eteläisen Afrikan maasta yhden maanosan energiajättiläisistä.
Afrikassa on myös valtavasti mahdollisuuksia hyödyntää uusiutuvaa energiaa. Paikallisesti ja hajautetusti tuotetussa aurinko-, tuuli- tai vesivoimassa olisi lisäksi se hyvä puoli, että energian jakeluun ei tarvita suuria investointeja.
Oma lukunsa ovat eri puolilla Afrikkaa kehitteillä olevat suurisuuntaiset uusiutuvan energian hankkeet.
Etelä-Afrikka on aloittanut maailman toistaiseksi suurimman aurinkovoimapuiston rakentamisen Pohjoisen Kapmaan provinssissa. Vielä kunnianhimoisempi on saksalaisten voimayhtiöiden kaavailema hanke, jonka tavoitteena on tuottaa Saharan aurinkovoimalla 15 prosenttia Euroopan energiantarpeesta vuoteen 2050 mennessä.
Vesivoiman hyödyntämistä suunnitellaan paitsi Kongojoessa myös Kiinan tukemissa hankkeissa Sinisen Niilin yläjuoksulla Etiopiassa.
Anver Versi mainitsee vielä kaksi esimerkkiä uusiutuvan energian käytöstä kotimaassaan Keniassa.
Suuren hautavajoaman tuliperäisillä alueilla on jo vuosien ajan hyödynnetty maalämpöä. Mikäli uusin rakenteilla oleva maalämpövoimala valmistuu ajallaan, maalämmöllä tuotetun energian osuus kohoaa vuonna 2017 jopa neljäsosaan Kenian energiantarpeesta.
Turkanajärven alueelle Pohjois-Keniaan valmistuu puolestaan vuonna 2015 uusi 365 tuuliturbiinin tuulipuisto, jonka odotetaan tuottavan viidesosan maan sähkövoimasta.
”Kun myös fossiilisten polttoaineiden tuotanto kasvaa Afrikassa hurjaa vauhtia, maanosan energianäkymät ovat paljon valoisammat kuin koskaan aikaisemmin.”
uutiskirje 
