Kun Länsi-Saharan vapautusliike Polisario solmi aselevon Marokon kanssa vuonna 1991, Marokon kuningas Hassan II lupasi järjestää miehittämässään Länsi-Saharassa kansanäänestyksen alueen itsenäisyydestä.
Kansanäänestyksen järjestäminen on kuitenkin viivästynyt vuodella toisensa jälkeen, ja Marokon nykyisen kuninkaan Muhammad VI:n noustua valtaan on konfliktin ratkaisu entistä kauempana.
Kuningas on kieltäytynyt toteuttamasta länsisaharalaisten eli sahrawien vaatimaa kansanäänestystä, mikäli itsenäisyys on siinä lainkaan vaihtoehtona.
Marokko pyrkii muokkaamaan miehitysalueen väestörakennetta itselleen edullisemmaksi.
Marokon hallitus tukee Marokon kansalaisten muuttoa Länsi-Saharaan ja pyrkii näin muokkaamaan väestörakennetta itselleen edullisemmaksi.
Salaisia vankileirejä
Abdeslam Omar Lahchen toimii puheenjohtajana järjestössä, joka kampanjoi Marokon harjoittamia ihmisoikeusloukkauksia vastaan Algeriassa sijaitsevilta sahrawien pakolaisleireiltä käsin.
Lahchenin mukaan lähes 40 vuotta kestäneen sodan ja miehityksen aikana noin 550 sahrawia on kadonnut. Aselevon tultua voimaan vuonna 1991 paljastui myös, että Marokko oli ylläpitänyt salaisia vankileirejä, joilla oli kuollut 350 sahrawia. Vaikka Marokko on tunnustanut leirien olemassaolon, ei se ole käynnistänyt tutkintaa asiasta.
Viranomaiset ovat myös pidättäneet lukuisia sahraweita ja pitäneet heitä vangittuna ilman syytteitä pidempään kuin maan perustuslaki sallisi.
Vankeja pahoinpidellään
Länsisaharalainen Salama Charafi osallistui vuonna 2008 mielenosoitukseen, jossa vastustettiin miehitystä. Vaikka mielenosoitus sujui täysin rauhanomaisesti, otti Marokon poliisi Charafin kiinni ja pidätti hänet. Viranomaiset veivät Charafin turistien suosimaan Agadirin kaupunkiin eteläiseen Marokkoon, jossa hänet tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen.
– Se oli erittäin raskasta aikaa minulle. Jouduin sekä fyysisen että henkisen väkivallan kohteeksi päivittäin. Vartijat hakkasivat minua pampulla päähän ja käskivät minun ylistää kuningasta, Charafi kertoo ja esittelee vankilassa saamiaan vammoja. Monet hänen luistaan olivat murtuneet ja myös munuaisiin oli tullut vaurioita.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin raporteissa tuodaan vahvasti esiin Marokon oikeusjärjestelmän epäkohtia. Syytettyjä ei aina välttämättä viedä poliisiasemalle vaan salaisiin paikkoihin, joissa heitä pahoinpidellään. Viranomaiset ovat pakottaneet pidätettyjä allekirjoittamaan vääriä todistuksia syyllisyydestään.
Järjestö on arvostellut Marokkoa myös siitä, että se pyrkii estämään ihmisoikeusjärjestöjen ja -tarkkailijoiden pääsyn oikeussaleihin.
Maailma ummistaa silmänsä
Kansainvälinen yhteisö on reagoinut Länsi-Saharan ihmisoikeustilanteeseen passiivisesti. YK:n perustaman MINURSO-operaation kädet ovat tiukasti sidotut, sillä se on ainoa YK:n operaatio, jonka piiriin ihmisoikeudet eivät kuulu.
Polisario onkin vaatinut ihmisoikeuksien ulottamista MINURSO:n mandaattiin, mutta Marokon tärkein tukija Ranska on toistuvasti YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä käyttänyt veto-oikeuttaan ja estänyt MINURSO:n oikeuksien laajentamisen. Samaan aikaan Ranska ajaa tarmokkaasti kauppasopimuksia Marokon ja EU-maiden välille ja pyrkii näin tiivistämään taloudellista yhteistyötä.
Länsi-Saharan kysymystä varjostaa ikuisuusongelma: konfliktin voi ratkaista ainoastaan kansainvälisen yhteisön kautta, mutta mikä saisi tämän yhteisön kiinnostumaan asiasta?
Aiheesta enemmän perjantaina 25.1. ilmestyneessä Viikkolehdessä.
Kirjoittaja vieraili Tindoufin lähistöllä Algeriassa sijaitsevilla länsisaharalaisten pakolaisleireillä joulukuussa.