Ei tunnu miltään.
Näin sanovat matkalipuntarkastajat siitä, että ihminen jää junassa kiinni liputta matkustamisesta.
– Vähän voi harmittaa, lisää työtähän se tarkoittaa, Jari Nieminen sanoo.
Tavallisin selitys on se, että lippu unohtui kotiin.
– Koskaan en ole iloinnut, että joku jää kiinni. Mitä vähemmän laputettavia, sitä parempi.
Riihimäkeläinen Nieminen on ollut 26 vuotta matkalipuntarkastajana. Hän valmistui VR:n ensimmäiseltä tarkastajakurssilta.
Hiihtolomaviikolla hän tekee päivävuoron toisen riihimäkeläisen matkalipuntarkastajan Matti Liimataisen ja hyvinkääläisen harjoittelijan Matti Juhani Lindforsin kanssa pääradan lähijunissa.
Matka alkaa Riihimäeltä kello 12.14. Konduktöörin mentyä tarkastajat lähtevät liikkeelle.
– Matkalipun tarkastus, olkaa hyvä. Kiitos… kiitos… kiitos…
Tarkastaja sanoo kiitos keskimäärin 250 kertaa vuoron aikana.
Ensimmäisessä junassa jää kiinni kaksi liputonta matkustajaa. Kumpikin ojentaa henkilöllisyystodistuksensa pyytämättä. Elämänsä toista työvuoroa lipuntarkastajana tekevä Lindfors kirjoittaa 80 euron tarkastusmaksut. Ensimmäisessä työvuorossaan hän kirjoitti 11 lappua. Se on tavanomainen määrä.
– Luulin, että liputtomia olisi vähemmän, hän sanoo.
– Myös se yllätti, että ihmiset kaivavat henkilöllisyystodistuksensa mukisematta esiin.
Näkyminen lisää maksamista
Matkalipuntarkastajille on selvää, miksi he tekevät työtään: Tarkastajien näkyminen lisää maksaneisuutta.
– Jos ei olisi näkyvää valvontaa, liputta matkustaminen räjähtäisi käsiin, Liimatainen arvioi.
Maksuttomaan joukkoliikenteeseen Nieminen suhtautuu epäillen.
– Taitaisi nousta vastarinta. Järjestelmällä olisi maksajia niin paljon enemmän kuin käyttäjiä, hän sanoo viitaten siihen, että joukkoliikenne maksettaisiin verotuloista.
– Vaikka se olisi järkevää, että saataisiin porukkaa yksityisautoista joukkoliikenteeseen.
Niemisen mielestä on lähes aina hauska lähteä töihin.
– Tässä on oma vapaus. Voi mennä mihin junaan huvittaa, hän sanoo. Junat voi valita työvuorolle määrätyn linjan puitteissa.
– Ei ole kahta samanlaista päivää ja saa olla tekemisissä asiakkaiden kanssa. Siitä olen aina tykännyt.
Kaikki selitykset kuultu
Edes kokenut tarkastaja ei näe päältä päin, keneltä matkalippu puuttuu.
– Ei ole ihmisryhmää, jossa ei olisi liputtomia, Nieminen filosofoi.
Tarkastajat ovat kuulleet kaikki selitykset. Lippu on esimerkiksi lentänyt juuri junan ikkunasta ulos. Yllättävän moni on juuri menossa sosiaalitoimistoon hakemaan matkalipun maksusitoumusta.
Tavallisin selitys on se, että lippu unohtui kotiin.
– Minusta se on miellyttävä selitys, Lindfors sanoo.
– Sillä matkustaja ikään kuin pesee kasvonsa. Neuvon, että jos käy myöhemmin näyttämässä lipun, tarkastusmaksu saatetaan perua.
Kaikki liputta kiinni jääneet eivät kuitenkaan joudu maksamaan tarkastusmaksua, sillä on olemassa pykälä kymmenen. Se suo tarkastajalle mahdollisuuden harkintaan. Joskus riittää, että maksaa kertamaksun. Joskus ei tule mitään seuraamuksia.
– Ikä, terveys ja mielentila otetaan huomioon. Vanhuksia, lapsia ja turisteja ymmärretään aika pitkälle. Alle 15-vuotiaille ei kirjoiteta tarkastusmaksuja.
Myös henkilöt, jotka ovat säännöllisesti ostaneet aikaa lippuunsa, voivat selvitä kertalipun hinnalla.
– Joka kerta punnitsemme asian ja pyrimme oikeudenmukaisuuteen. Tavoite on, ettei asiakas tuntisi itseään epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, Liimatainen sanoo.
On selviäkin tapauksia, jotka lentävät ulos: muita asiakkaita häirinneet.
Kello lähenee iltakymmentä ja työvuoro loppua. Päivän saldo on 11 junaa, 611 tarkastettua matkustajaa ja 19 tarkastusmaksua. Hiihtolomaviikolla on hiljaista. Saavutaan Riihimäkeen.
Laajempi reportaasi aiheesta ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 1. maaliskuuta.
lehti 