Viimeinen sana
Keskiviikkona tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun eräs nykyajan suurimmista huijauksista huipentui pommien ja ohjusten iskeytymiseen Irakin pääkaupunkiin Bagdadiin. Yhdysvaltain presidentti George W. Bush taustavoimineen oli saanut osan maailman johtajista ja huomattavan osan lehdistöä uskomaan, että Irakissa on joukkotuhoaseita, jotka ovat uhka maailmanrauhalle.
Lisäksi Bush onnistui silmänkääntötempullaan uskottelemaan joillekin, että Irakin presidentillä Saddam Husseinilla oli jotain tekemistä Yhdysvaltoihin syyskuussa 2001 tehtyjen terrori-iskujen kanssa.
Suomessa Bushin kantoja myötäilivät ja sodan välttämättömyyttä ymmärsivät arvovaltaisetkin tiedotusvälineet.
Jos teet murhan, niin tee tarpeeksi iso.
Kokosin keskiviikkoaamuksi Kansan Uutisten verkkolehteen pienen katsauksen siitä, miten me onnistuimme sodan taustoituksessa. Se, että Yhdysvallat liittolaisineen hyökkää Irakiin, oli ollut tiedossa jo pitkään. Vaikka siihen oli tiedetty valmistautua, kerroimme jo päivää ennen hyökkäystä keskiviikkona 19. maaliskuuta 2003 aikamoisella osumatarkkuudella, mistä todella on kysymys ja mitä tästä seuraa.
Pääkirjoituksessa kerrottiin sodan syy niin kuin se oli. Poika Bushin tavoite on hoitaa loppuun se, mikä isä Bushilta jäi kesken: Saddamin kukistaminen, Irakin ja sen öljyn alistaminen Yhdysvaltain komentoon. Kaikki muu – asetarkastuksetkin – on ollut pelkkää sumutusta ja teatteria kansainvälisen yleisön edessä.
Sodan kulkua ennakoi Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja, eversti Pertti Salminen niin kuin se sitten menikin: Irakin joukoista ei ole amerikkalaisille vastusta. Vaikeudet alkavat vasta sotimisen siirtyessä asutuskeskuksiin. Yhdysvallat juuttuikin Irakiin vuoteen 2011 asti.
Entä sodan aiheuttamien tuhojen korjaaminen? KU kertoi Yhdysvaltain hallituksen tilaavan suururakat sellaisilta yksityisiltä amerikkalaisyrityksiltä, jotka ovat olleet huomattavia rahoittajia republikaanipuolueen vaalikampanjoissa. Isoimmat saa Halliburton, jonka johdosta Dick Cheney tuli GWB:n varapresidentiksi.
Massiivisessa mediahuijauksessa Britannian silloinen pääministeri, Bushin puudeliksi osoittautunut Tony Blair uskotteli kansalaisilleen, että Saddamin joukkotuhoaseet voivat iskeä 45 minuutissa.
Ehkä surullisimman hahmon ritari talven 2003 päivinä oli Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell, joka pantiin syöttämään pajunköyttä YK:n turvallisuusneuvostolle ja suorassa tv-lähetyksessä samalla koko maailmalle.
Vaan missä he ja kaikki muut valehtelijat ja sotarikolliset ovat nyt? Kaikki ovat vetäytyneet politiikasta ja julkisuudesta. Yli 100 000 irakilaista kuoli sodassa ja kansanryhmien välinen väkivalta jatkuu edelleen, mutta ketään ei ole saatettu eikä saateta vastuuseen.
Opetus on se, että jos teet murhan, niin tee tarpeeksi iso. Silloin et ole murhaaja, vaan valtiomies ja oikeuden yläpuolella.
uutiskirje 
