Terry Gilliamin ohjaama Brazil – tämän hetken tuolle puolen (1985) on melkoinen ilotulitusleffa, vahva ja kekseliäs yhdistelmä science fictionia, fantasiaa ja mustaa komediaa. Oivaltava antiutopia ja satiiri uhkuu visuaalista näyttävyyttä.
Terrorisminvastaisen taistelun nimissä tehtävässä iskussa tapahtuu nimien sekaannus, mutta mitäpä pienistä. Eräs juliste valistaa kulkijaa, että epäluulo ruokkii luottamusta. Vallanpitäjillä ovat tukenaan huipputeknologian keinot. Jopa ravintoloiden edessä ovat tiukat turvatarkastukset.
Totalitaarisen järjestelmän sisällä päähenkilö (Jonathan Pryce) joutuu hurjaan pyöritykseen. Pikkuvirkamiehen tie vie konttorilabyrinttiin, jossa hänellä on työpisteenä tosi kafkalainen koppi.
Kafkan lisäksi rinnastuksia voi tehdä sellaisiin klassikoihin kuin Orwellin romaaniin 1984 tai Kubrick-filmiin Kellopeli appelsiini.
Maineikkaat antiutopiat tuntuvat jotenkin heiveröisiltä Brazilin kaltaisen irrottelun rinnalla. Jopa surrealismi tuntuu paikoin turhan lievältä termiltä kuvaamaan huikeaksi lavastettua ja kiehtovia elokuvallisia linkkejä (esimerkiksi Blade Runner ja Metropolis) vilisevää rakennelmaa. Musta huumori on arvossaan.
Etevän ja pirullisen hauskan tarinan on käsikirjoittanut rautainen trio, ohjaaja Gilliam, Tom Stoppard ja Charles McKeown. Robert De Nirolla on haalarimiehen osa, pikkuvirkamiehen vaikutusvaltaista äitiä näyttelee Katharine Helmond.
Brazil – tämän hetken tuolla puolen. Yle Teema perjantaina kello 22.05.
uutiskirje 
