Hallintarekisteriä ovat kritisoineet niin talousrikostutkijat, syyttäjänlaitos kuin tutkivat journalistitkin. Arvostelijoiden mukaan hallintarekisteri lisää veronkiertoa ja korruptiota sekä vaikeuttaa huomattavasti näiden tutkimista.
Toistaiseksi suomalaisten pörssiomistukset ovat vielä yleisöjulkisia. Suorassa omistusrekisterissä olevien osakkeiden todelliset omistajat ovat kenen tahansa luettavissa Arvopaperikeskuksen näyttöpäätteiltä.
Toisin kuin arvo-osuustileille, ei hallintarekisterissä oleville osakkeille merkitä omistajan, vaan tilinhoitajan nimi. Omistajan kohdalla voi siis lukea vaikka Swiss Bank.
Isä, poika ja pakettiauto on sitten helvetin tarkkaa.
Käytännössä suomalaisten pörssiomistusten siirtyminen hallintarekisteriin tarkoittaisi, että poliitikot ja virkamiehet voivat olla päättämässä omistamiensa yhtiöiden asioista kenenkään tietämättä.
– Se olisi jo rakenteellista korruptiota. Tietojen tarkoituksellista salaamista oman tai lähipiirin edun vuoksi, toteaa SAK:n ekonomisti ja harmaan talouden vastaisen toiminnan vastaava Erkki Laukkanen.
Hän lisää, että markkinatalous edellyttää toimiakseen mahdollisimman suurta avoimuutta.
– Olisi todella keskusteltava, haluammeko salata osan omistuksista hallintarekisteriin ja toisekseen, mihinköhän talousteoriaan tämä perustuu. Olen opiskellut taloustiedettä kymmeniä vuosia ja kaikkien teorioiden mukaan markkinatalous voi toimia vain, jos kaikilla on samat hyvät tiedot.
Siksi esimerkiksi osakeyhtiölaissa tuetaan pienomistajien liittoutumista niin, että nämä voisivat vaatia edustusta firman hallintoon. Liittoutuminen ei onnistu, jos omistukset ovat piilossa.
Arvostelijat ovat sanoneet hallintarekisterin tekevän Suomesta veroparatiisin, puolustajien mielestä se tekisi Suomesta kiinnostavan sijoituskohteen. Laukkasen mukaan se tarkoittaisi, että maahan tulisi paljon likaista rahaa, jonka alkuperää voi vain arvailla.
– Kysymys on siitä, haluammeko tietää, ketkä tätä maata omistavat ja ketkä tänne investoivat, vai emmekö halua.
Rekisteri mahdollistaa
rötöstelyn
Toistaiseksi vain ulkomaiset toimijat ovat voineet merkitä omistusosuutensa hallintarekisteriin Suomessa. Vastaavaa oikeutta on viime vuodet lobattu ankarasti myös suomalaisille ”hallintarekisterin avaamisena”.
Kuvaavampi termi olisi todellisten omistajien piilottaminen. Sitä mieltä on Laukkanenkin.
– Avata-sana on tekemällä tehty. Kun todellisen edunsaajan paikalla on edustavan tahon nimi, markkinatalouden edellyttämä omistamisen yleisjulkisuus päättyy.
Hallintarekisterin puolustajat perustelevat sen laajentamista sillä, että suomalainen sijoittaja on eriarvoisessa asemassa muihin nähden. Ulkomaalaisten omistukset suomalaisissa pörssiyhtiöissä on hallintarekisteröity jo vuodesta 1991, vuodesta 2005 myös sijoitusrahasto-osuudet.
Laukkasen mukaan nykyisessäkin systeemissä on aukkoja. Suomalaisetkin voivat helposti toimia ulkomaisen pankin kautta, esimerkiksi siirtää kirjansa Britanniaan, jossa osinkoverotus on nolla.
Toinen paljon kuultu puolustus on yksityisyydensuoja. Siihen huoleen toimittajat ovat tavanneet vastata, etteivät heitä kiinnosta yksityishenkilöiden vaan valtaapitävien omistukset.
Vähemmän miellyttäviä puolustuksia ovat omistusten piilotus ja verojen kierto, joiden tavoitteena on osakkeenomistajien voiton maksimointi.
Jos myös suomalaisten omistukset olisivat hallintarekisterissä, kukaan ei olisi koskaan kuullutkaan Paula Lehtomäen Talvivaara-osakkeista tai UPM:n jätti-irtisanomisista hyötyneistä poliitikoista, muistuttivat tutkivat journalistit ja oikeustoimittajat valmistelutyöryhmälle antamassaan lausunnossa.
Erimielisyyksiä
marssijärjestyksestä
– Hallintarekisteriuudistusta on pidetty telakalla sen takia, että eurooppalainen hanke on ollut vireillä ja mielestämme kannattaa odottaa, mitä päätöksiä EU:sta on tulossa, jotta tiedämme, edellyttääkö se muutoksia Suomessa, kertoi Jutta Urpilainen toimittajatapaamisessa Säätytalolla 10. heinäkuuta.
Valtiovarainministeri puhui myös harmaan talouden, veroparatiisien ja veronkierron suitsimisesta. Eurooppa-neuvoston varovaisen arvion mukaan harmaa talous nielee EU:n alueen verovaroja noin biljoonan, siis tuhat miljardia, euroa vuodessa.
Urpilainen arvioi lain olevan etenemässä syksyllä. Eurooppalaisella hankkeella viitataan EU:n arvopaperikeskusasetukseen, jolla pyritään harmonisoimaan eurooppalaisten arvopaperikeskusten toimintaa.
– Näen, että marssijärjestys on ollut oikea. Katsotaan, mitä EU-lainsäädäntö pitää sisällään ja sen jälkeen hallintarekisterin mahdolliset muutokset Suomessa. Meillähän on kyllä hyvin tiukka hallitusohjelmakirjaus siitä, että sen puitteissa tietenkin toimitaan.
Laukkanen on eri mieltä. Hänen mukaansa kansallisesti voidaan tehdä yhtä jos toistakin. Urpilaisen kuvaamalla tavalla toimiessaan Suomen hallitus pakenee Laukkasen mielestä EU:n selän taakse.
– Jos eurooppalaisesta valmistelusta ei mitään jää käteen, mennään hallitusohjelman mukaan. Hallitusohjelman mukaan hallintarekisterin julkisuuden piti kuitenkin olla kärkihanke.
Voima-lehden kesäkuun numeron haastattelussa Urpilainen tunnustaa, ettei asiasta ole valmisteluvastuussa olevan ministeri Jan Vapaavuoren kanssa vielä edes keskusteltu.
– Perustellaanko tätäkin EU:lla, Laukkanen hämmästelee.
Hänen mielestään olisi korkea aika kertoa, missä vaiheessa valmistelu on. Merkittävä asia uhkaa jäädä piiloon julkisuudelta.
– Kansalaisilla on oikeus tietää Suomen tavoitteet asiassa. Se pitäisi ottaa EU-parlamenttivaaleissakin esille, muuten se voi jäädä taas kerran isojen poikien ratkaistavaksi.
Hallitusohjelman
kirjaukset ristiriitaisia
Hallitusohjelmassa harmaan talouden alla sanotaan, että hallintarekistereistä tehdään viranomaisjulkisia, eli tiedot ovat saatavilla verottajan tarpeisiin. Se ei kuitenkaan riitä esimerkiksi talousrikoksia tutkiville toimittajille, varsinkin kun tällä hetkellä omistukset ovat yleisöjulkisia.
Rahoitusmarkkinoihin liittyvä kirjaus puolestaan kuuluu, että ”arvopaperimarkkinalaki uudistetaan vaalikauden aikana rakenteeltaan siten, että Suomen lainsäädäntö on kilpailukykyinen muiden maiden vastaavan lainsäädännön kanssa”.
Ohjelmassa vaaditaan myös hallintarekisteröintiä kehitettävän ”finanssialan kilpailukyvyn takaamiseksi”. Kirjaukset vaikuttavat ristiriitaisilta sen kanssa, että toisaalla hallitusohjelmassa vaaditaan omistusten julkisuuden ja läpinäkyvyyden säilyttämistä vähintään nykytasolla.
Hallintarekisteriä ovat ajaneet voimallisesti jo vuosikausia valtiovarainministeriö, elinkeinoelämä ja EU. Niin sanotun moniportaisen hallintarekisterin valmistelu alkoi vuonna 2002, silloisen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimeksen johdolla.
Moniportaisessa järjestelmässä omistamista koskevat tiedot olisivat suurelta osin pankkien tietojärjestelmissä, yhden julkisen rekisterin sijaan.
Vuonna 2009 silloinen hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi perusti työryhmän valmistelemaan arvopaperimarkkinalain kokonaisuudistusta. Ryhmä koostui lähinnä finanssialan suurista nimistä. Vuonna 2011 hallintarekisteri erotettiin uudistuksesta omaksi kokonaisuudekseen sen kohdattua kovaa vastustusta.
Valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston johtaja, finanssineuvos Tuija Taos arvioi Helsingin Sanomissa 1. kesäkuuta lain etenevän ennemmin tai myöhemmin.
– On aihetta kysyä, keneltä virkamies Taos on saanut valtakirjan tällaisiin lausuntoihin, sanoo Laukkanen.
Täydellinen salauspaketti
3000 eurolla
Kuitenkin kansainvälisesti läpinäkyvyydessä ollaan menossa toiseen suuntaan – ainakin retoriikan tasolla.
EU:ssa on parhaillaan menossa Central Securities Depositories (CSDs) -asetushanke, joka säätelee arvopaperikeskuksen toimintaperiaatteita ja tiedonvaihtotapoja. Mukana valmistelussa on myös Euroclear, joka tällä hetkellä ylläpitää hallintarekisteriä Suomessa.
Irlannissa 18. kesäkuuta pidetyssä G8-kokouksessa laadittiin Lough Erne Summit, jossa vaaditaan omistustietojen yleisöjulkisuutta. Ikävä vain, ettei siinä huomioida peiteteollisuutta ja sen mahdollistavia porsaanreikiä.
Matalan profiilin toimijat tarjoavat palveluita, joilla osakkeenomistajat voivat pysyä anonyymeinä ilman, että siihen voidaan oikeudellisesti puuttua.
Rahanpesulainsäädäntö on kierrettävissä naurettavan halvalla. Parilla kolmella tuhannella eurolla saa sujuvasti hankittua vuodeksi täydellisen omistajatietojen salauspaketin. Nimellisen edunsaajan omistuksilleen saa keskimäärin 900 eurolla.
Retorisesti pisteet keräsi Britannian pääministeri David Cameron, joka vaati lopullisten edunsaajien julkisuutta pelkkien tilinhoitajien sijaan. Britannia vaikutti kääntäneen takkinsa täysin.
Journalisti Mark Donne kirjoitti The Guardianissa 25. kesäkuuta, että palstatilasta huolimatta kolme sanaa jäi säännöllisesti puuttumaan: City of London. Esitettiin epäilyksiä siitä, ulotetaanko avoimuus koskemaan salailuteollisuuden sydäntä. Donne kritisoi Cameronia siitä, että tämän hallitus helpotti suurten ylikansallisten yhtiöiden veronkiertoa huomattavasti.
Tärkein jäikin kokouksessa saavuttamatta, sillä todellisen edunsaajan julkisuus ei kaikista puheista huolimatta ole toimenpidelistalla.
– Se, että EU ei ole halunnut ottaa näkyvää roolia tässä asiassa, on sekä outoa että vaarallista sen oman uskottavuuden kannalta, arvioi Laukkanen antia.
Ratkaisu ehkä
suurempaan pakettiin
Laukkasen lisäksi moni muukin odottaa Suomelta omaa kantaa hallintarekisteriasiaan. Hänen mukaansa valtiovarainministeriön pitäisi kertoa, mitä tavoitellaan ja millä aikataululla.
– Ei tarvitse olla mikään neropatti nähdäkseen, että kokoomukselle ja RKP:lle on prioriteetti, että todella rikkaat voivat jatkossakin ottaa sijoitustoimintansa tuotot ulos verovapaasti. Mutta mitä mieltä ovat SDP, vasemmistoliitto ja vihreät?
Itse Laukkanen sanoo pelkäävänsä, että moniportainen hallintarekisteri yritetään koplata syksyn suuriin poliittisiin vääntöihin, kuten työmarkkinaratkaisuun.
– Ei tietenkään suoraan, mutta epäsuorasti, osana ”kokonaistaloudellista” pakettiratkaisua.
Ideologisesti samankaltainen varallisuusveron poisto tehtiin vuonna 2006. Sen lupasi työehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus.
– Olisi hyvin toivottavaa, että tällaiselta paketoinnilta nyt vältyttäisiin. Se olisi karhunpalvelus sekä omistamisen julkisuudelle että kansalaisten veromoraalille.
Hirvosen, Lithin ja Waldenin (2010) laajassa selvityksessä harmaasta taloudesta arvioidaan, että 90 prosenttia kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoista jää ilmoittamatta verottajalle. Jo yksin tätä vasten hallintarekisteröinnin laajentaminen näyttäisi erikoiselta.
Veroparasiitit imevät
miljardeja vuosittain
Taloussanomat laski 22. toukokuuta ilmestyneessä jutussaan harmaan talouden ja verosuunnittelun kustannukset Suomen valtiolle. Lehden selvityksen mukaan valtion kassassa olisi 13 miljardia euroa enemmän, jos kaikki olisivat maksaneet veronsa.
Summa kattaisi kevyesti esimerkiksi koko sosiaali- ja terveysministeriön alaisen budjetin. Verosuunnittelun osuus siitä on suunnilleen puolet. Vuosittaisen veromenetyksen arvioidaan olevan noin viisi miljardia.
Valvonnassakin saattaa olla jotain vikaa. Finanssivalvonnan rahoitus tulee valvottavilta, eikä sen tarvitse luovuttaa saamiaan rahanpesutietoja verottajalle. Finanssivalvontaa taas valvoo eduskunnan pankkivaltuusto. Konserniverokeskukselta puolestaan ei ole tullut tiettävästi yhtään tutkintapyyntöä talousrikostutkijoille.
– Isä, poika ja pakettiauto on sitten helvetin tarkkaa, huomauttaa Laukkanen.
Hän uumoilee syksylle kuumaa keskustelua verovajeesta, joka koostuu veronkierrosta ja verosuunnittelusta. Veronkierto on laitonta, mutta verosuunnittelu lailla suojattua.
– Se on laillista, mutta ongelmallista, kun verotuottotavoite jää pienemmäksi kuin on kuviteltu.
Eduskunta edellytti arviota tehtäväksi jo vuonna 2010, kun Ruotsissa vastaava tehtiin vuonna 2008. Tarkkoja lukuja ei siis vielä ole, mutta selvitystä odotetaan tehtäväksi. Tutkimuksen tulos voi yllättää suomalaiset, kuten se yllätti aikanaan ruotsalaiset.
Pelkän verosuunnittelun on Suomessa arvioitu yltävän ainakin seitsemään miljardiin. Verosuunnittelu käsittää muun muassa ylikansallisten yhtiöiden siirtohinnoittelun. Kustannukset ilmoitetaan korkean kustannuksen maissa ja voitot otetaan alhaisten kustannusten maista.
– Täytyy varautua siihen, että luvut kasvavat. Meillä on aito vaje verorahoista, verokertymä ei ole lähellekään teoreettista maksimia. On kaikki syy selvittää, minne se vuotaa ja mistä syistä.
Niin kauan kuin isot tekijät saavat olla rauhassa, ovat Harmaa talous, musta tulevaisuus -kampanjat pelkkää näpertelyä ja asennekasvatusta.
uutiskirje 
