Kurvit suoriksi
Tänä syksynä kävi kummasti.
Olin juuri monelle sanonut, että sienikausi alkaa kohta olla parhaimmillaan, kun sienien nousu Vuosaaren metsiin loppui lähes kokonaan. Onneksi olin jo ehtinyt kerätä melkoiset varastot tatteja ja rouskuja, joten ei joudu ensi talvena nälkää näkemään.
Sienien puutteen korvasi kuitenkin upein ruska mitä olen täällä Aurinkolahden rannoilla ikinä nähnyt. Puut ja pensaat leiskuivat pitkään kuin Lapissa parhaimmillaan.
Suomalaiset upseerit kutsuvat Ruotsin puolustus-voimia nykyisin “seikkailuarmeijaksi”.
Joinakin aamuina mereltä nousi usva, joka sai maiseman näyttämään unenomaiselta, kuin lapsuuteni satukirjoissa.
Sitten vielä valkoiset juhannusruusut päättivät ryhtyä puskemaan kukkaa toiseen kertaan lokakuun alkupuolella.
Kun sienet olivat kadonneet, oli minulla hyvää aikaa tehdä muutaman päivän matka mahtavaan Pietariin, jonne Allegro-junan ansiosta pääsee nykyisin erittäin kätevästi. Aikaa ei kulu jonoissa, kun tulli- ja rajatarkastukset tehdään hurjaa vauhtia kiitävässä junassa. Nerokasta!
Pietarissa riittää katsomista vaikka kuinka. Siitä löytyy aina uusia puolia – myös huonoja puolia.
Tällä kertaa näin havainnollisesti miten härskisti röyhkeät roistot ryöstävät matkailijoita. Eikä miliisejä näkynyt tietysti missään, vaikka tapahtumapaikka oli yksi kaupungin tärkeimmistä turistikohteista. Onneksi minulta ei viety mitään, mutta konnien touhua seurattuani käännyin hetkessä Suomen ja Venäjän välisen viisumivapauden kiivaaksi vastustajaksi.
Samoin taisi käydä muillekin matkaseurueemme jäsenille.
Ruotsikin näyttää muuttaneen näkemyksiään Venäjän suhteen, sillä uutistiedot kertovat sen siirtäneen Gotlannin saarelle panssarivaunuja, taisteluajoneuvoja ja muuta sotakalalustoa.
Ruotsi poisti aseensa ja sotilaansa Itämeren suurimmalta ja strategisesti tärkeältä saarelta vuonna 2004 osana maan armeijan suurta alasajoa. Mutta nyt näyttää siltä, että Venäjän viime aikojen suuret sotaharjoitukset ovat säikäyttäneet ruotsalaiset.
Länsinaapurimme kannalta ikävin tapahtuva sattui pääsiäisviikolla, kun Laatokka 2013 -sotarajoitukseen liittyen kaksi venäläistä Tu-22M-pommikonetta kiisi kohti Ruotsia hävittäjäsaattueen suojaamina, eikä Ruotsi saanut yhtään omaa hävittäjäänsä tunnistuslennolle.
Asiantuntijoiden mukaan pommikoneiden harjoitusmaaleina olivat Ruotsin ilmavoimien molemmat johtokeskukset, joista toinen sijaitsee Tukholman lähellä ja toinen maan eteläosassa. Tositilanteessa isku olisi lamauttanut koko Ruotsin kuihtuneen ilmapuolustuksen.
Kylmän sodan kuumimpina aikoina Ruotsilla oli maailman neljänneksi suurimmat ilmavoimat. Vielä vuosituhannen vaihteessa Ruotsilla oli viisi ilmavoimien johtokeskusta ja kuusi lennostoa. Nyt lennostojakin on vain kaksi.
Kaiken lisäksi Ruotsin ilmavoimat on kouluttanut vähiin JAS 39 Grapen -hävittäjiinsä liian niukasti lentäjiä, vain noin 80. Tämäkin ehkä selittää pääsiäispyhien munausta, jota oli vielä edeltänyt Ruotsin puolustusvoimien komentajan Sverker Göranssonin pessimistinen lehtihaastattelu. Siinä kenraali oli tylysti ilmoittanut johtamansa armeijan kestävän hyökkäystä enintään viikon ajan.
Panssarivaunujen ja muun kaluston siirto Gotlantiin osoittaa, että Ruotsissa on ryhdytty perumaan aikaisempia päätöksiä. Täytyy vain toivoa, että hyvässä rasvassa Itämeren kukkaissaarella köllöttelevät panssarivaunut pelottavat venäläisiä ja saavat heidät luopumaan kylmän sodan mallisista harjoituksistaan.
Valitettavasti Ruotsin armeijalla ei ollut varaa lähettää yhtään sotilastaan panssarivaunujen mukana Gotlantiin. Suomalaiset upseerit kutsuvatkin Ruotsin puolustusvoimia nykyisin “seikkailuarmeijaksi”, joka lähettelee poikia ja tyttöjä eksoottisiin tehtäviin kaukaisin maille, mutta josta ei ole omaa maataan puolustamaan.
Ruotsissa on kuluneena vuonna käyty kiivasta keskustelua maanpuolustuksesta. Siellä tähyillään taas huolestuneena Itämerelle ja itäiselle taivaalle, jonne on ilmestymässä aivan uusia sotilaskonetyyppejä.
Venäjän sotilasbudjetti on jo pitkään kasvanut vuosittain kaksinumeroisella luvulla. Presidentti Vladimir Putin on itse olut hävittäjäkoneen kyydissä ja osoittanut muutoinkin tukensa muun muassa ilmavoimille.
Se on näkynyt konetilauksina. Uutta Su-35 -hävittäjää toimitetaan parhaillaan laivueille. Niiden kokonaismääräksi on kaavailtu 48:aa. Vientimalli Su-30 otetaan parannettuna painoksena myös omien ilmavoimien käyttöön. Tilauksessa on 30 konetta. Vanhoja Tu-160 -pommikoneita modernisoidaan.
Venäjän ensimmäistä viidennen sukupolven hävittäjää Su T-50:tä on valmiina neljä prototyyppiä. Sarjavalmistuksen pitäisi alkaa 2015 ja huippukalliiden koneiden kokonaismääräksi on kaavailtu 60.
Tilausmäärät kertovat modernien asejärjestelmien hintojen noususta. Enää Venäjäkään ei pysty tilaamaan satoja tai jopa tuhansia koneita, kuten tapana oli Neuvostoliiton mahtiaikoina.
Mutta se vanhoista ajoista on jäänyt jäljelle, että edelleenkin sotilaskoneista tehdään vientiin tarkoitettuja kehnommin varusteltuja “kehitysmaamalleja”, jollaisia Suomi ei toki suostunut ostamaan Mig-hävittäjiä käyttäessään.
Suomi tuli toiseksi Pisa-tutkimusta vastaavassa kansainvälisessä vertailussa, jossa mitattiin aikuisten ihmisten taitoja nykymaailman vaatimissa osaamisissa.
Perkele! Hävisimme taas.
Hieman tietysti lohduttaa se, että jätimme Ruotsin sentään jälkeemme.
Perussuomalaisistakin potkut saaneesta kansanedustaja James Hirvisaaresta tuli heti Timo Soinin monotuksen jälkeen tv-persoona, joka jakeli nerokkaita ajatuksiaan näköradion kuvaruudussa monessa eri ohjelmassa. Harvoin olen nähnyt niin onnellista ja itseensä tyytyväistä miestä. Oikein kateeksi kävi.
Olen varma, että Jamesta odottavat vielä suuret tehtävät. Hän sopisi loistavasti esimerkiksi Kokoomuksen nuortenliiton johtotehtäviin. Ja ehkäpä James saa vielä joskus kutsun julkkisten Big Brother -taloonkin.
uutiskirje 
