Pintaa syvemmältä
Lähi-idän jännitteiden osalta mennyt syksy on ollut yllättävien hyvien uutisten aikaa. Vai muistatteko vielä, miten syyskuun alussa näytti melkein varmalta, että Yhdysvallat aloittaa ilmaiskut Syyriaan? Sotarummutuksen keskellä myös pitkään suunniteltu hyökkäys Iraniin vaikutti yhä todennäköisemmältä.
Länsimaat syyttivät Syyriaa maan pääkaupungin Damaskoksen laitamilla elokuussa tehdyistä kaasuiskuista, joissa kuoli satoja ihmisiä. Irania taas syytettiin Syyrian tukemisesta ja aikeista kehittää ydinase.
Nyt tilanne onkin aivan toinen. Syyrian kemiallisia aseita aiotaan hävittää Yhdysvaltojen sotalaivalla ja 35 ulkomaista yhtiötä on tarjoutunut tuhoamaan vähemmän vaarallisia kemikaaleja. Syyrian rauhanneuvottelujen uusi vaihe käynnistyy Genevessä Sveitsissä tammikuussa.
Voimavaroiltaan vauras Iran voi olla hyödyllinen kumppani pyrkimyksissä rauhaan Lähi-idässä.
Iran taas suostui viime kuun lopulla sopuun oman ydinohjelman pysäyttämiseksi. Jos asiat etenevät suunnitelmien mukaan, Iranin talouspakotteita ruvetaan purkamaan ensi kesänä.
Parhaassa tapauksessa on mahdollista, että Lähi-idän maiden useat eri konfliktit laantuvat ja alueen geopoliittinen palapeli liittolaissuhteineen menee uusiksi.
Lyhyellä aikavälillä on kuitenkin mahdollista, että Syyrian sota kiihtyy, kun presidentti Bashar al-Assadin hallituksen ei tarvitse pelätä Yhdysvaltojen ohjusiskuja ja ilmapommituksia, vaan voi keskittyä taistelemaan alakynnessä olevia kapinallisia vastaan tavanomaisin asein.
Iranin kanssa tehty sopimus uraanin rikastamisen rajoituksista ei myöskään estä Irania tukemasta Syyrian hallitusta sotatoimissa.
Syyrian tilannetta ja oikeastaan koko maailmanpolitiikkaa muuttanut käänne sai alkunsa syyskuun 9. päivänä, kun Yhdysvaltojen ulkoministeri John Kerry vastasi Lontoossa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa kysymykseen, mitä Syyria voisi tehdä länsimaiden kostoiskun välttämiseksi. Sen tarkemmin ajattelematta Kerry totesi, että Syyrian pitäisi luopua kemiallisista aseistaan viikossa, mitä hän ei tietenkään uskonut tapahtuvan.
Sattumalta samaan aikaan Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kävi Moskovassa neuvotteluja Syyrian ulkoministerin Walid Muallemin kanssa. Lavrov nappasi kiinni John Kerryn lipsahduksesta ja onnistui sopimaan Syyrian ulkoministerin kanssa vielä samana päivänä, että juuri näin tehdään. Syyria luovuttaisi kaikki kemialliset aseensa kansainvälisille tarkkailijoille hävitettäväksi ja allekirjoittaisi kemiallisten aseiden kieltosopimuksen.
Barack Obaman hallinto oli vastahakoinen, mutta ei enää voinut muutakaan kuin suostua Syyrian myönnytykseen. Ulkoministerit Kerry ja Lavrov tapasivat Genevessä ja sopivat kemiallisten aseiden tuhoamisen yksityiskohdista – ja tällä hetkellä Syyrian sinappikaasu- ja hermokaasuvarastojen tuhoaminen on jo pitkällä.
Toissa viikonloppuna kokoonnuttiin taas Genevessä ja allekirjoitettiin sopimus Iranin uraanin rikastamisen rajoituksista. Neuvotteluissa olivat Iranin lisäksi mukana YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Venäjä ja Kiina sekä ylimääräisenä sopimusosapuolena Saksa.
Sopimusta Iranin ydinohjelman pysäyttämisestä oli kuitenkin sorvattu jo viime keväästä asti Iranin ja Yhdysvaltojen välillä käydyissä salaisissa kahdenvälisissä neuvotteluissa Omanissa.
Omanin sulttaani Qaboos bin Said oli keskeisessä roolissa kaksi vuotta sitten neuvotteluissa Irakista Iraniin eksyneiden, vuoristossa vaeltamassa olleiden amerikkalaisten turistien vapauttamiseksi. Onnistuneiden neuvottelujen päätteeksi sulttaani tarjoutui jatkamaan Yhdysvaltojen ja Iranin välisten keskustelujen isännöimistä.
Kalliisiin autoihin mieltynyt sulttaani Qaboos oli takuumiehenä myös Jemenissä siepattujen suomalaisten Atte ja Leila Kalevan vapauttamisessa.
Länsimaiden media on mieluusti maalannut piruja seinille. On arveltu, että Iranin vanhoilliset ja maan turvallisuuseliitti eivät hyväksy maan ydinohjelman rajoituksia, vaan Iran yrittää lopulta kiemurrella pois sopimuksesta. Obaman hallintoa taas on syytetty siitä, että se on pettänyt Syyrian opposition saadakseen Iranin luopumaan ydinohjelmastaan.
Arabimaiden media puhui sen sijaan välittömästi Iran-sopimuksen jälkeen ”liennytyksestä” ja ”suhteiden lähentymisestä” ja iranilaisten suurista odotuksista.
Kun Genevessä hiottiin valmiiksi sopimusta, Iranissa monet valvoivat aamuun asti odottaen hyviä uutisia. Ulkoministeri Javad Zarifin sopimuksen syntymisestä kertonut Facebook-päivitys sai yli 180 000 tykkäystä.
Arabimaiden toimittajat tosin ihmettelivät sitä, miksei muita Lähi-idän maita kutsuttu mukaan neuvottelemaan Iranin ydinohjelman rajoituksista, vaan miksi asioista sovitaan vain Iranin ja pohjoisten suurvaltojen kesken.
Mitä mahdollisia vaikutuksia syksyn sopimuksilla sitten on muiden Lähi-idän maiden tilanteeseen?
Al Jazeera -kanavan palestiinalainen erikoistoimittaja Marwan Bishara uskoo, että länsimaiden sopimus Iranin kanssa johtaa Iranin suurempaan vaikutusvaltaan alueen politiikassa. Väkirikas ja voimavaroiltaan vauras Iran voi olla hyödyllinen kumppani pyrkimyksissä pysyvään rauhaan alueen konflikteissa, ei pelkästään Syyriassa vaan yhtä lailla Irakissa, Afganistanissa ja Libanonissa.
Irakissa šiiapääministeri Nuri al-Malikin hallitus ei pysyisi pystyssä ilman Iranin tukea. Libanonissa Iran vaikuttaa politiikkaan etenkin Hizbollah-puolueen kautta. Afganistanin talebaneissa länsimailla ja Iranilla on yhteinen vihollinen.
Bishara ennustaa, että Iran ja Turkki saattavat jatkossa keikauttaa Saudi-Arabian Yhdysvaltojen tärkeimmän muslimiliittolaisen paikalta Lähi-idässä. Iranilla ja Turkilla on huomattavat keskinäiset kauppaintressit ja yhteinen huoli kurdialueen tulevaisuudesta. Iranin öljy vähentäisi Turkin riippuvuutta Venäjän kaasusta.
Israelia liennytys Iranin kanssa ei lopulta haittaa, sillä aiempaa salonkikelpoisempi Iran tuskin aiheuttaa sille uhkaa. Sen sijaan Saudi-Arabia on ollut enemmän kuin käärmeissään siitä, ettei sille kerrottu salaisista Iran-neuvotteluista. Viime kädessä kaikki alueen maat kaipaisivat kuitenkin kansalaisvapauksia ja aitoja demokraattisia uudistuksia.
uutiskirje 
