Winter’s Bone (2010) on vaikuttava selviytymistarina Yhdysvaltain Keskilännen takamailta, kaikessa yksinkertaisuudessaan ainutlaatuinen nykyelokuva. Se kertoo vähemmän hohdokkaasta pienyhteisöstä, jonka ankaria miesvaltaisia normeja rohkenee uhmata 17-vuotias teinityttö Ree.
Syynä hänen astumiseensa vaaralliselle maaperälle on meta-amfetamiinin valmistamisesta vankilaan tuomitun ja nyt ehdonalaiseen päässeen isän katoaminen. Tämä on pantannut perheen rähjäisen kotitilan lunnasrahoiksi. Ree, hänen muissa maailmoissa elävä äitinsä, ja kaksi nuorempaa sisartaan ovat joutumassa kodittomiksi.
Linjakkaasti kerrottu ja realismissaan johdonmukainen elokuva kiertää dramaattiset kiihdytykset, vaikka tosi isoja juttuja tapahtuukin. Väkivalta tai sen uhka esitetään kaikessa arkisessa kovuudessaan, mikä takaa kyseisten kohtausten emotionaalisen tehokkuuden.
Huono- ja kovaosaisuuden kuvauksena Winter’s Bonella on yleispätevää kantavuutta. Tässä mielessä se muistuttaa niinikään hienoa meksikolaisamerikkalaista draamaa Ei nimeä (2009), joka kuvaa väliamerikkalaisia siirtotyöläisiä päähenkilönään nuori nainen.
Winter’s Bone on elokuva täynnä hiljaista voimaa ja rankan aiheensa mukaista karheaa hellyyttä. Pienen suuren elokuvan vankka tukipilari on kuulaan maanläheinen ja tarkasti havainnoiva naisnäkökulma. Ohjaaja Debra Granikin ja Anne Rosellinin käsikirjoitus pohjautuu Daniel Woodrellin romaaniin.
Asiat puhuvat omalla painollaan kärkenään pääosan Jennifer Lawrencen kaunis roolityö. Siitä muotoutuu mieleenjäävä urheuden manifesti.
Sekin nähdään, että jotain oleellista tapahtuu paitsi sanojen, myös kuvien tuolla puolen. Esimerkillisenä kirjallisuusfilmatisointina elokuva näyttää mallia siitä, miten temaattisia jännitteitä kypsytellään ja tihennetään vähän kuin nurkissa hiipien.
Asia huipentuu tapahtumien edettyä jaksoon, jossa elokuvan nimi Talven luu täsmentyy naisten kesken ja moottorisahan avulla.
Winter’s Bone. TV2 keskiviikkona klo 23.00
uutiskirje 
