Espanja Afrikassa
Espanja on pitänyt hallussaan alueita Pohjois-Afrikassa Marokon rannikolla 1500- ja 1600-luvuilta lähtien. Tunnustaessaan Marokon itsenäisyyden vuonna 1956 Espanja ei luopunut alueiden hallinnasta. Kansallismieliset tahot Marokossa ovat vaatineet alueiden liittämistä Marokkoon.
Ceutan (noin 78 000 asukasta) ja Melillan (noin 67 000 asukasta) kaupungeilla on nykyisin itsehallinto. Loput Espanjan alueet ovat pieniä saaria tai saarekkeita Marokon rannikolla, eikä niillä asu siviiliväestöä. Kaikki alueet kuuluvat Euroopan unioniin osana Espanjaa. (Wikipedia)
Marokkolaisnainen asettuu ennen päivän koittoa jonoon Espanjalle kuuluvan Melillan kaupungin rajalla. Tuntien kuluttua hän lastaa selkäänsä 80 kilon pakaasin ja lähtee raahaamaan sitä Marokon puolelle.
Hän ja tuhannet muut naiset ylittävät päivittäin rajan Pohjois-Afrikassa sijaitsevien Melillan tai Ceutan espanjalaiskaupunkien ja Marokon välillä. Mukana kulkee vuosittain yli miljardin euron lasti.
Melillan yrittäjät elävät tällä salakaupalla, joka pitää myös monet köyhät marokkolaisperheet hengissä, kertoo José Palazón. Hän on asunut Melillassa 14 vuotta ja perustanut lasten oikeuksia puolustavan järjestön.
– Kantajat ovat yksinhuoltajaäitejä, leskiä, invalidien vaimoja ja muita syrjittyjä naisia, Melillan keskusammattiliiton johtaja Abdelkader El-Founti vahvistaa.
Taakka selkään ja matkaan
Kun raja avataan, nainen näyttää passinsa ja saapuu kadulle, jonne kuorma-autot ovat tuoneet kasoittain valmiita tavarakääröjä. Nainen kiskoo köysien avulla taakan selkäänsä ja retuuttaa sen kapeaa kujaa pitkin Marokon puolelle. Hän ehtii viedä useamman lastin ennen kuin portti suljetaan yhdeltä.
Espanjan puolella ilmiötä kutsutaan epätyypilliseksi kaupankäynniksi ja Marokossa sallituksi salakuljetukseksi.
Automiehet odottavat Marokon puolella naisten kuormia ja maksavat painon mukaan, yleensä 3–5 euroa.
– Päivässä voi ansaita korkeintaan kymmenen euroa. El-Founti sanoo.
Nöyryyttävää kohtelua
– Kohtelu on nöyryyttävää molemmin puolin rajaa. Sen näkee viidessä minuutissa, sanoo Amin Souissi Andalusian ihmisoikeusjärjestöstä.
Kantajana toiminut marokkolaisnuorukainen teki polttoitsemurhan viime syksynä, kun viranomaiset olivat takavarikoineet hänen tavaransa.
Souissin mukaan kantajien ihmisoikeuksia rajoittavat rajalla rehottava korruptio ja mielivalta. Kantajilta vaaditaan lahjuksia ja rajoja avataan ja suljetaan miten sattuu.
Laaja valikoima
Kantajien selässä kulkee tavaraa tekstiileistä käytettyihin autonrenkaisiin, ruokatavaroihin ja vauvanvaippoihin. Valtaosa kantajista on naisia, mutta työttömyys ajaa myös nuoria miehiä alalle.
Rajakaupan arvo on 1,4 miljardia euroa vuodessa, mikä vastaa kolmasosaa Afrikan espanjalaiskaupunkien taloudesta.
Casablancan kauppakamarin arvion mukaan kaupasta saa suoraan elantonsa 45 000 henkeä ja välillisesti kymmenkertainen määrä. Pelkästään lahjonnassa liikkuu 90 miljoonaa euroa vuodessa.
Halpaa työvoimaa
Melillan rajan ylittää päivittäin noin 40 000 henkeä. Kantajilta vaaditaan passi, mutta Espanjan puolella töissä käyvillä on erityislupa. Osa marokkolaisnaisista työskentelee päivisin kotiapulaisina Melillassa tai Ceutassa ja kuljettaa iltaisin pienempiä tavaraeriä kotiin.
Kotitöiden lisäksi marokkolaisia työllistävät rakennukset sekä hotelli- ja ravintola-ala.
– Töitä tehdään 10–12 tuntia päivässä, ja palkka on alle 200 euroa kuussa ilman mitään oikeuksia, El-Founti sanoo.
Monet kotiapulaisiksi pestatut naiset ovat lukutaidottomia eivätkä tunne oikeuksiaan.
Ceuta ja Melilla ovat Euroopan unionin tulliliiton ulkopuolella, mikä mahdollistaa tavaroiden tuonnin edullisesti ja kauppaamisen edelleen Marokkoon.
Espanja Afrikassa
Espanja on pitänyt hallussaan alueita Pohjois-Afrikassa Marokon rannikolla 1500- ja 1600-luvuilta lähtien. Tunnustaessaan Marokon itsenäisyyden vuonna 1956 Espanja ei luopunut alueiden hallinnasta. Kansallismieliset tahot Marokossa ovat vaatineet alueiden liittämistä Marokkoon.
Ceutan (noin 78 000 asukasta) ja Melillan (noin 67 000 asukasta) kaupungeilla on nykyisin itsehallinto. Loput Espanjan alueet ovat pieniä saaria tai saarekkeita Marokon rannikolla, eikä niillä asu siviiliväestöä. Kaikki alueet kuuluvat Euroopan unioniin osana Espanjaa. (Wikipedia)