Mikko Niskasen ohjaustyöllä Hopeaa rajan takaa (1963) on ansaittu maine rennosti viihdyttävänä seikkailufilminä. ”Rentous” ei tarkoita, etteikö kyseessä olisi myös aivan vakavasti otettava elokuva. Kepeän pinnan alta paljastuu mitä kiinnostavampia seikkoja.
Pääosissa nähdään erikoinen ohjaajapainotteinen trio: Jaakko Pakkasvirta, Veikko Kerttula ja Pertti Pasanen. Asia selittyy tuolloisella näyttelijälakolla.
Kolmikko tekee Niskasen näyttelijöitä aina ymmärtäneessä ohjauksessa erinomaisen luontevaa työtä. Etenkin Spede yllättää myönteisesti trion itseoikeutettuna hupiveikkona.
Leffa pohjautuu Esa Anttalan romaaniin, tapahtumat sijoittuvat kesään 1941. Karjalaan ovat jääneet kahden keskushenkilön kotitalot, joista toisen kätköihin on piilotettu arvokkaat perhehopeat. Suunnitelma hakea aarre Suomen puolelle on uhkarohkea ja vaarallinen.
Suoraviivaisessa meiningissä säväyttää sen mutkattomuus: Hopeaa rajan takaa on väkevän fyysinen vaellus- ja takaa-ajotarina. Niskanen ja kumppanit osoittavat, että itäisen Suomen metsissä voidaan mennä yhtä lujaa ja taidolla kuin Hollywoodin vastaavissa koitoksissa.
Kuin kaupan päällisiksi elokuva on oodi suomalaiselle metsälle.
Hopeaa rajan takaa. TV1 maanantaina klo 13.25
uutiskirje 
