Ranskalaisen laulajalegendan Edith Piafin (1915–1963) elämänkaari oli sellainen, että otsikko puolustaa paikkaansa. Heti Olivier Dahanin ohjaaman elämäkertafilmin Pariisin varpunen – Edith Piaf (La mome, 2007) alussa tehdään selväksi, miten elämä kolhii jo pienestä pitäen Edithia (oik. Edith Giovanna Gassion).
Köyhien vanhempien kykenemättömyyden takia Edith toimitetaan ystävällisen bordellinpitäjän ja tämän työntekijöiden suojiin. Elokuva antaa ymmärtää, että aika bordellin suojissa on tarjonnut Piafille hänen elämänsä seesteisimmät vuodet – jotka nekin jäivät vähiin.
Elokuva kertaa Piafin myrskyisää, alkoholin, huumeiden, epätoivoisten miessuhteiden ja väkivallan värittämää elämää ei-kronologisesti. Katkelmallinen ratkaisu sopii sellaisena luontevasti tapahtumien melodraamalliseen peruspoljentoon. Tulos on kuitenkin se, ettei leffa ole kohteensa veroinen elokuva. Lähestymistapa sekä Piafiin laulajana että hänen yksityiselämässään kokemiin pohjakosketuksiin ja karilleajoihin on kaunistelematon, mutta hieman pintasiloinen.
Nimiroolissa paahtaa intohimoisella antaumuksellisuudella naispääosan Oscarilla palkittu Marion Cotillard. Tärkeimmissä miesrooleissa nähdään Gerard Depardieu ja nyrkkeilijälegenda Marcel Cerdania esittävä Jean-Pierre Martins. Laulukohtauksissa Piafin ääni kuuluu Jil Aigrot’lle.
Pariisin varpunen – Edith Piaf. Teema lauantaina klo 22.00
uutiskirje 
