Vapaa-ajattelijat ry ihmettelee, ottaako Opetushallitus ihmisoikeudet ja julkisen vallan puolueettomuuden vakavissaan, kun se tarjoaa Virsivisaa peruskouluihin.
Virsivisa on ensi syksynä seitsemättä kertaa järjestettävä alakoulujen kilpailu, jossa on rahapalkinto ja jossa oppilailla laulatetaan virsiä. Lisäksi virsiteemaa tarjotaan eri tunneille: kuvaamataidossa piirretään ja äidinkielessä näytellään virsien tarinoita, liikunnassa liikutaan virsien tahtiin esimerkiksi ”pyhiinvaellus-askelluksella”.
Tarkoitus on tehdä virsiä tutuksi lapsille. Opetushallitus on projektissa yhteistyössä Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien lapsityön keskuksen kanssa.
Jäävi?
Vapaa-ajattelijat oudoksuu Opetushallituksen opetusneuvos Pekka Iivosen Helsingin Sanomissa esittämiä näkemyksiä Virsivisasta. Hänen mukaansa se on pedagoginen, ei uskonnollinen asia. Lisäksi hänen mukaansa kyseessä suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan kuuluva perinne
Vapaa-ajattelijat huomauttaa, että Iivonen on seurakuntien lapsityön keskuksen hallituksen jäsen. Hän on myös Opetushallituksen kouluille Virsivisasta lähettämän saatekirjeen yhteyshenkilö.
– Miten hän voi samaan aikaan Opetushallituksen virkamiehenä antaa kouluille ohjeita Virsivisan järjestämiseen, jääväämättä itseään? Aikooko Opetushallitus ryhtyä toimenpiteisiin virkamiehensä jääviyden suhteen? yhdistys kysyy.
Se muistuttaa, että valtion virkamiehen tulee toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti.
– Eivätkö Iivosen kytkökset Virsivisaan ja Raamattuvisaan vaaranna hänen mahdollisuutensa toimia virkamiehenä? Vapaa-ajattelijat kysyy.
Mikä, jos ei tämä
Virsi on evankelis-luterilaisessa kirkossa laulettua rukousta ja julistusta.
– Määritelmänsä mukaan nimenomaan uskonnon harjoittamista, Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Petri Karisma painottaa.
– Virsien tuominen muille kuin uskonnon oppitunneille johtaa väistämättä ristiriitaan uskonnonvapauden ja opetuksen tunnustuksettomuuden kanssa. Virsivisan tavoitteena on saada osallistujat laulamaan virsiä sekä tutustuttaa heidät virsikirjaan. Jos tämä ei ole tunnustuksellista uskonnon harjoittamista, niin mikä sitten on?
Yhdistys arvioi, että koululaisilla oleva oikeus uskonnon vapaaehtoisuudesta vaikeutuu, jos uskonnon harjoittaminen virsivisan tuoreen ohjeistuksen mukaisesti laajenee uskonnontuntien ulkopuolelle ja sitä on ohjelmassa usein. Voimassa olevan Opetussuunnitelman mukaan ei vain liikunnan ja äidinkielen, vaan myös itse uskonto-aineen opetuksen tulee olla tunnustuksetonta. Myös ne oppilaat, jotka osallistuvat uskonnonopetukseen, voivat olla pois koulun uskonnollisista tilaisuuksista ja osallistua vaihtoehtoiseen tunnustuksettomaan ohjelmaan.
Se muistuttaa myös apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen päätöksestä, jonka mukaan olosuhteet kokonaisuudessaan tehdä valinnasta näennäisen, vaikka uskonnolliseen toimitukseen osallistuminen olisikin vapaaehtoista.
Myös valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen pitää ongelmallisena virsien opetusta yli oppiainerajojen.
– Virret ovat selkeästi uskonnollista materiaalia. On mahdotonta ajatella, että esimerkiksi liikunnan tunneille voisi tuoda virsiä. Silloin tulee ongelmia uskonnonvapaus- ja neutraliteettikysymysten kanssa, hän sanoo Helsingin Sanomissa.
uutiskirje 
