Työterveyslaitoksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Helsingin yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että unen pituus on yhteydessä sairauspoissaolojen määrään.
Optimaalinen yöunen pituus on 7–8 tuntia: naisilla 7 tuntia 38 minuuttia ja miehillä 7 tuntia 46 minuuttia. Selvityksen mukaan tämän verran nukkuvilla on vähemmän sairauspoissaoloja kuin niillä, jotka nukkuivat vähemmän kuin kuusi tuntia tai enemmän kuin yhdeksän tuntia yössä. Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä tieteellisessä Sleep-aikakauslehdessä.
Unettomuus, herääminen liian aikaisin, väsymyksen tunne ja unilääkkeiden käyttö lisäsivät myös sairauspoissaolopäivien lukumäärää, sen jälkeen kun työ, terveydentila ja muut uneen ja sairauspoissaoloihin vaikuttavat tekijät oli huomioitu.
Muilla unihäiriöillä, kuten päiväaikaisella nukahtelutaipumuksella, apnealla ja vuosittaisen unenpituuden vaihtelulla, ei ollut yhteyttä sairauspoissaoloihin.
Liian pitkät tai lyhyet yöunet vaikuttavat
Työterveyslaitoksen erikoistutkija Tea Lallukan mukaan optimaalinen unen pituus on tärkeää, sillä liian pitkä tai liian lyhyt yöuni voivat kertoa terveysongelmista ja lisätä poissaoloja työstä.
– Viisi tuntia tai vähemmän nukkuvat tai kymmenen tuntia tai enemmän nukkuvat olivat vuosittain noin 5–9 päivää enemmän poissa töistä, kuin optimaalisen ajan nukkuvat.
Unettomuuteen pitäisi Lallukan mukaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta voitaisiin estää unettomuusoireiden kroonistuminen ja siten vähentää sairauspoissaoloja sekä terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn heikkenemistä.
– Unettomuus voi pitkittyessään aiheuttaa jopa työkyvyttömyyttä. Unettomuuden onnistunut ehkäisy ja hoito paitsi edistävät työntekijöiden terveyttä ja työkykyä, voivat johtaa huomattaviin säästöihin alentamalla sairauspoissaolojen kustannuksia.
Tutkimuksessa oli mukana väestöä edustava otos suomalaisista työntekijöistä, yhteensä 3 760 naista ja miestä. Osallistujat olivat iältään 30-64-vuotiaita.
Tutkimuksessa käytettiin kahden mukana olleen tutkijan kehittämää uutta tilastollista menetelmää, jonka avulla saatiin laskettua vuosittainen keskimääräinen sairauspoissaolopäivien lukumäärä sekä sellaisille, jotka eivät kärsi unihäiriöistä että niistä kärsiville.