Kansanedustaja Jari Myllykoski pitää kuntouttavaa työtoimintaa tarpeellisena palveluna, joka voi auttaa työn syrjään pääsemisessä ja elämän raiteilleen saamisessa. Uutiset työttömien työpanoksen myynnistä yrityksille herättävät kuitenkin pelon, korvataanko työttömien aktivoinnin nimissä palkkatyötä ja tehdään työttömistä halpatyöreservi, Myllykoski kirjoittaa blogissaan .
Kuntouttavaa työtoimintaa ei lain mukaan saa hankkia yritykseltä, mutta työtoiminnan tuloksia kuitenkin myydään yrityksille. Huittisten kaupungin verkkosivuilla kaupattiin autojen pesua ja muita palveluita polkuhintaan niin yksityisille kuin yrityksillekin. Posion kunnan työpajan halvat puutapit ovat aiheuttaneet närää samoja tuotteita tuottavissa yrityksissä.
Kuntouttavassa työtoiminnassa olevat eivät ole työsuhteessa, jolloin heille ei tarvitse maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Heistä ei myöskään tarvitse maksaa eläkemaksuja, eikä heille järjestää työterveyshuoltoa. Tarkemmille ohjeistuksille ulkopuolisista myynneistä on huutava tarve, onhan kilpailuneutraliteetin osalta puututtu pienempiinkin vääristymiin.
Myllykosken mukaan kilpailunäkökulman lisäksi myös työtoiminnassa olijoiden oikeuksista pitää huolehtia. Työpajojen työntekijöiden, eli virkamieskielellä työtoiminnan ”asiakkaiden” kannalta epäkohtana on etenkin toimeentulon niukkuus, sillä työttömyysetuus ja 9 euron päivittäinen ylläpitokorvaus pakottaa monet leipäjonoon. Palkkatyön tarjoamiseen perustunut Paltamon malli vältti nämä sudenkuopat paremmin.
Yksittäisiä kuntia ei väärinkäytöksistä tule liikaa syyllistää, Myllykoski toteaa. Valtio on sysännyt niille aina vain lisää vastuuta työttömien aktivoinnista pohtimatta, mitkä ovat kuntien voimavarat.
Sen sijaan välityömarkkinoiden toimivuutta tulee tarkastella uudelleen ja määritellä selvemmät pelisäännöt, mitä työtä voidaan tehdä työttömien työtoimintana ja mitä ei, hän perää.
lehti 